Kesätyön helvetilliset hetket osa 4

Tää ei nyt ollut niinkään helvetillinen, mutta hieman meinas tuskan hiki tulla..
Olin hieman pääsykokeissa.
Viime maanantaista torstaihin Turun AMK/Taideakatemian valintakokeissa/pääsykokeissa ja tämän viikon ma-ti olin Joensuussa.
Ja kyllä heti kun on hetken pois niin ihmiset alkaa puhua:
"Mä luulin että lopetit!"
"Mä kuulin, että olit jossain elokuvan kuvauksissa!"
"Niin missä testeissä sä olit?"
"Niin minkä alan pääsykokeissa sä olit?"
"No pääsitkö sä sinne kouluun?"

Ei muuten mitään, mutta nää monet tuli tyypeiltä kenen kanssa en ollut paljoa ennen puhunut..
Ja tosiaan keskiviikkona tulin töihin about suoraan 7tunnin junasta..Ja tietenkin sain jäädä vielä 4tunniksi ylitöihinkin! Kiva sinänsä, mutta nukkuminenkin on ihan hirveen jees. Kotiin päästyäni sainkin mennä vielä Napin kanssa ulos ja sitten nukkumaan ja nousta joskus 11 aikaan pakkaamaan laukku taas töitä varten. 

Ja niin, Joensuun AMK'n koe meni aika monttuun, mutta en  mä sinne kai niin paljon ois sopinutkaan. Ja Turun meni paljon paremmin. Rakastuin siihen kouluun. Haluan sinne! Nyt pidetään peukkuja, että oon niiden 36-38 joukossa jotka 2.vaiheeseen päässeistä noin 50ihmisestä valitaan opiskelemaan sinne.

Kesätyön helvetilliset hetket osa 2&3

Osa 2:
Kun työssä on jonkin sorttinen kiertosysteemi, jolla työntekijät vaihtavat paikkaa tunnin välein, on mukavaa kulkea sellaisen "jalan jäljissä", joka tietää mitä sillä pisteellä tehdään. Myös takanasi kulkevan voit vain toivoa olevan järkevä ja hyvä tyyppi, jotta tämä tietää mitä hän tekee ja tekee sen myös oikein.
Aina ei kuitenkaan käy niin.

Minulle kävi niin tällä viikolla kolme kertaa: edessäni kulkeva puhui huonoa suomea ja ymmärsi suomea huonosti. Takanani kulki lähes kuuro vanha, kovapäinen nainen.

Lopputulos: Minä en tiennyt mitä seuraavalla pisteellä teen, koska ohjeet tulivat huonolla suomella ja selventäviä kysymyksiäni ei ymmärretty oikein. Vanha nainen, joka tuli pisteelle, jolta itse siirryin pois, taas olisi ymmärtänyt jos olisi kuullut ja kuunnellut antamiani ohjeita ja raporttia viime tunnin töistä. Mutta olenhan vain kesätyön tekijä ja hän on ollut talossa jo yli 10vuotta, joten kyllä hän tietää. Paitsi ettei tiedä. Eikä ehdi tehdä mitä pitäisi ehtiä. Eikä jaksa. Vanhuus ei tule yksin: pää kovenee ja jalat pehmenee.

Osa 3:
Lupaudut ylitöihin siinä uskossa, että teet yksinäsi osaamasi hommaa. Olet juuri oppinut työn sujuvaksi, joten uskot selviytyväsi upeasti.
Mutta mitä sinulle ei kerrottu..on, että saat työkaveriksesi Herra W'n, joka ei osaa kuin erittäin hieman auttavaa suomea ja okei englantia omalla korostuksellaan. Herra W on myös kova hosumaan eikä ole ennen tehnyt työtä, jota hänet on nyt kanssasi määrätty tekemään.
Lopputulos: Muutaman turhan "älä tee noin!","hei ei tolleen!" -huudon jälkeen tajuat huutaa "STOP!" ja samalla tajuat: "Hetkinen, tämä tyyppi ei taidakaan olla suomalainen tai suomenkielinen tai edes sen taitoinen.." Sitten yrität tehdä oman osasi työstä samalla vahtien ja opastaen ja opettaen Herra W'tä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Herra W('n hulvattomat vitsit, kuten suomen sanan 'pussi' ääntäminen sanana pussy ja sanomalla 'Anna minulle pussy pliis' vievät työtehoasi) on hosuvaa sorttia ja hieman ADHD.
Opetus: Lupaa antaa pussy niille, ketkä toimivat oikein.

Kesätyön helvetilliset hetket osa 1

Kesätyöt on tosi jees.
Varsinkin jos palkka on hyvä ja työ suht mukavaa.
Mulla on juuri tällainen tosi jees-paikka.
Mutta hieman helvetillisiä hetkiäkin on..
Tästä alkaakin Kesätyön helvetilliset hetket osa 1:
Olin liukuhihnalla pakkaamassa tuotteita eräänlaisiin astioihin.
Koneeseen tuli kuitenkin jokin vika, eikä niitä astioita tullut minun hihnalleni.
Pieni paniikkihan siinä iski, kun minulle oli kerrottu, että koko kone pysähtyy jos koneen toiseen päähän ei mene pakattua tuotetta. Luulin jo pelastuneeni ja pyysin tuotelaarin toisella sivulla työskentelevältä rouvalta noita pakkausastioita, sillä omat hätävarani olivat loppu ja koneestakaan niitä ei tullut.
Minä: "Hei saisinko niitä kippoja? Multa loppui."
Rouva P:*vilkaisee minua ovelasti hymyillen*
Minä: *heilutan käsiäni* "Heeeeei! Annatko niitä kippoja!? "
Rouva P: *jälleen ovela vilkaisu*
Rouva P alkaa puhua hiljaa, hymyillen, jotain vieressä olevalle tyypille.
Minä: "Hei!! Anna niitä kippoja!"
KONE PYSÄHTYY.
Rouva P: "Ei ne oo kippoja.. ne on rasioita." plus sellainen pää vinossa holhoava ja pilkallinen hymy.

AAARGH.
Niin, että kuulit kyllä kun pyysin niitä kippoja , mutta et sitten antanut niitä etkä vastannut mitään!

Myöhemmin Rouva P tuli vielä sanomaan, että ei hän mulle nauranut mutta se sana kippa oli vaan niin hauska. Toki korjasin tätiä ja sanoin kyllä, että kippo enkä kippa. Kippo oli Rouva P'n mielestä vielä hauskempi.
En viitsinyt alkaa kovistelemaan tätiä.
Jos en tarvitsisi rahavuoria joita tuosta työstä tililleni vyöryy, niin olisin todennäköisesti tehnyt yhden hengen ulosmarssin tai jotain mikä olisi sillä hetkellä ekana tullut mieleen.

diagnoosi.

kaikki oireet viittaa siihen, että mulla on
ei niin lievä
eikä vasta aluillaan oleva..
sitoutumiskammo.

Ennen en oo ajatellut asiaa mitenkään negatiivisessa valossa enkä pitänyt kammoa mitenkään ongelmana.
Mutta onhan tämä vähän kuin että ahtaanpaikankammosta kärsivä olis hissipoikana.
Joskus oon ennenkin sanonu, että oon sitoutumiskammoinen, mutta nyt oon ihan varma ja tosissani.

Random questions flying in and out of my head..

Miksi kanan nahasta ei valmisteta laukkuja tai kenkiä? Nahka on nahkaa. Ja hyvin harva tahtoo kanapihviinsä tai pullaansa nahkaa.

Miksi kissa kierii saalistamansa hiiren päällä? Minä en ainakaan kierisi pizzassa..Tai ananaksessa. En missään mitä itse söisin. Mutta ehkä siinä voisin kieriä mitä juon... Hmmm.

Miksi lihapiirakka maistuu mahtavalta emmentalin,kolmen HK'n tuorejuustolla täytetyllä lihapullalla ja HK'n ohuen ohuilla kanaviipaleen kanssa täytettynä?

Onko Erä-koiralla (SMC Hoodrats) niin iso pilottitakki, että sen sisään voisi piilottaa erään eräkoiraan?

Mikä saa needyn kaverin hankkimaan omaa elämää, oma ahaa-hetki vai toisen toiminnallaan viestittämä
ilmoitus?

Mistä johtuu, että tunnen paranoiaa ja harhakuvittelen kun olen yksin?

Kuka osaisi kertoa salaliittoteorioiden paikkaansa pitävyyden? Ihan sellasta kansainvälisten kuin oman pikku maailmansakin salaliitot auki olis niin hienoa.

Miksi USA'an ei voi enää matkustaa risteilyaluksella? Vai oliko se Titanic nyt muka niin failure? Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet tuskin olis samaa mieltä.

Eikö tunteita muka oikeasti voi mitata? Voihan niitä arvioidakin! "Vihaan sua ihan kympillä!" tai "Sä oot kasin arvonen" (eli viehdätyksen määrä jonka toinen toisessa synnyttää)..

Miksei urheilu/liikunta ole pakollista kaikille? Jos kerran veroja maksetaan, siks että ihmiset vois hyvin. Ja jos kerran ihmisille sanotaan, että liikunta vähentää mm. ylipainoa yms niin miksei liikunta sitten ole pakollista? Entäs terveellisesti syöminen? Monessa asiassa olen sitä mieltä, että välimuotoja ei ole montaa. Ihmisiä ei pidä rajoittaa tai sitten pitää olla tosi tiukat säännöt. Vapaus ihmisille.  Eiköhän uskovaiset kristitytkin tukis tätä ajatusta, kun Raamatussa kai sanottiin, että ihmisille annettiin vapaa tahto. Vapaa!Kenenkään ei tarvis maksaa toisten huonoista päätöksistä.

Mitä tarkoittaa uni, jossa menin töihin ja siellä pomo ilmoitti, että alaa vaihdettiin nyt vähän, että nyt valmistamme Halloween-pumpkineita valmiiksi ilostettuina ja veistettynä. Pomo esitteli työmaan. Iso liikuntahalli, jossa jo innokkaimmat juoksivat kaiverretut vaaleat kupritsat päässään huutaen. Pomo selitti, että jokainen kurpitsa testattiin niin , että se työnnettiin päähän ja sitten juostaan edes takas kentällä ja sen vieressä(ei seinää ei mitään) olevalla nurmella iloisesti huudellen ja kiljahdellen. En suostunut työhön joten minut yritettiin vangita. Pääsin karkuun, mutta petturi-työkaverit ilmiantoivat minut. Minut teljettiin hämärään kuulusteluhuoneeseen, missä minulle esitelttiin elokuvia, jotka kehottivat rikoksiin. Sitten minut yritettiin saamaan haluamaan tekemään niitä ja sitten minua kuullusteltiin asiasta ja minut yritettiin saada tunnustamaan haluni rikkoa lakia.

Miksi minulla on nälkä ja uni vaikka nukuin n. 9h(mikä on 3h enemmän mitä työviikon aikana..) ja olen syönyt jädeä, ainakin litran Coca-Cola Zeroa,jugurttia ja ainakin litran vettä ja lihapiirakan emmentalilla ja kanaviipaleilla ja lihapullilla sekä Hot Rod-sipsejä.

Miksei Suomi voisi muuttua kalifornialaisemmaksi? Sää voisi olla edes 200päivää MAHTAVA ja ihmiset iloisempia ja sosiaalisempia? Haluan pian takaisin San Diegoon. Ruokaa, vaatteita, elokuvia, paikkoja ja lämpöä sekä rakkautta<3

He's just so into mustaches.

Onko kukaan muu ikinä joskus edes hetken nauttinut Dr.Phil -ohjelman katselusta?
Minä olen.
Joskus ne aiheet on jänniä ja ihmiset hulluja tai vain viihdyttäviä.
Pari kertaa ollut vaan yksinkertaisesti hyvännäköinen vieras.
Enemmänkin saisi olla niitä silmänruokia siinä ohjelmassa..

..varsinkin nyt kun Oprah leikkasi Dr.Philin viikset pois!

Minuutin hiljaisuus Dr.Philin viiksille.

Haluan.

Oma kämpän.
Just nyt ja heti.
Yksi huone,keittiö ja WC/Suihku riittää.
Toivottavaa olisi tietenkin, että ois pesukoneet ja jääkaapitkin. Edes pesukone vaatteille. Voin olla syömättä kylmää kotiruokaa mutten pitää likaisia vaatteita.
Riittää niin täällä asuminen.

Jos en menekään opiskelemaan vielä.
Jos teenkin töitä nyt kun niitä alkaa olla saatavilla.
Jos menenkin sitten vasta kouluun kun pääsen sinne mihin oikeasti haluan.
Alkanut iskeä tajuntaan, että ei kannata lähteä johonkin opiskelemaan vuodeksi jotain ookoota ja sitten jättää 2/3 opinnoista kesken..tai 1/3 jos pääsee vasta tokan uudelleen yrittämisen jälkeen unelmakouluun.

all the things WE said..

Joskus olen kuullut, että se mitä mies sanoo, vanhenee tunnissa.

Tuohon lausahdukseen tukeudun yhä useammin nykyään.
Vakuuttelen itselleni, että 'Se nyt ajatteli sillä hetkellä vaan silleen..ja siks se teki niin..' Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassakin. Jos herra X sanoo jotain mukavaa, voi aina vakuuttaa itselleen, että se on mies ja se juttu vanheni jo viikkoja sitten. Ja kun Herra M sanoo jotain mukavaa kännissä ollessaan, niin se vanhenee heti kun alkoholi häviää verestä. Myöskin silloin kun Herra Z lausahtaa jotain vähemmän hemaisevaa(Herra Z'n suusta harvoin muuta tuleekaan..) voi tilannetta rauhoittaa sillä, että no se oli kännissä (mutta ei herra Z'tä yleensä selvänä näekään..)! Voi toki myös olla, että en vain kestä ja usko, että kukaan voisi tarkoittaa sanojaan kun minua kehuvat.

Syitä miksi en usko minulle sanottuja complimentteja:
- kehuja on kännissä/sekaisin
- kehuja sanoo sen mielestäni vain siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja sanoo sen SELVÄSTIKIN siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja on epämiellyttävä enkä halua pitää epämiellyttävistä (plus en voisi rehellisesti kehua toista takaisin jossei kehuttavaa ole!)
- kehuja on erittäin miellyttävä. Ehkä siis liiankin sulava, eli playeri, joiden palvelu ei ole lähellä sydäntäni.
- kehuja on oikeastaan ihan kiva, ehkä hyvinkin mukava mutten usko ansaitsevani tuollaista mukavaa seuraa tai epäilen, että kyseessä on veto/vitsi/tsoukki
- kehu ei vain yksinkertaisesti sovi minuun omasta mielestäni
- kehuja on massakehuja ja kehuu kaikkea ja kaikkia.

Miten (ainakin ) minut taas saa uskomaan ja vastaanottamaan kehut:
-toistoa,toistoa,toistoa! Jos herra A,B,C,G,Z,X,F,J ja T sanoisivat kehunsa muulloinkin kuin sen yhden ainoan kerran ja niin selvänä kuin sekaisin kuin kirjeellä/maililla/tekstarilla yms kuin kasvotustenkin. (Tosin liian sulavasti ei tätäkään saisi tehdä tai vaikuttaa playeriltä tai vonkaajalta jos valitsee vähänkin väärät sanat..) Vakuuttavuus vakuuttaa.
-puhuu muutakin kuin toisen ulkomuodosta. Harva nimittäin oikeasti haluaa täysin pinnallisen ihmisen, joka ei osaa keskustella mistään muusta kuin ulkonäöstä.

Toki kaikkeen sanomaan vaikuttaa myös KUKA sen sanoo.
Kun hieman humalassa oleva yli 40-vuotias, ei puoleensavetävä turkkilaismies kuiskuttaa(lue: kähisee) baarin terassilla korvaan "Mä haluan sua ja mun kaveri haluaa sun kaveria.. mä haluun sua.." tarkoittaa loppujen lopuksi vain, että hän haluaa minua. Mutta jos joku mahtava tyyppi sanoo sen ihan ääneen kännissä tai ei, niin se tarkoittaa loppujen lopuksi kaikkea mitä vain sen haluaa tarkoittavan. Tai ainakin sen, että hän haluaa minua.

Ja kun noin 40v kuviksen opettaja kehaisee:"Olet niin valokuvauksellinen. Voinko ottaa susta kuvan?". Ei sitä pidä mitenkään inhottavana tai ainakaan välttämättä outona ja asiattomana. Mutta kun oman isän ystävä haluaa kuvata sinut ylhäältä,alhaalta,sivulta ja takaa että edestä niin puun alla kuin hänen asuntoautonsa edessä että sängylläkin, alkaa iho mennä kananlihalle ja silmät laajeta sitä mukaa kun paniikki leviää päästä varpaisiin.
Ja kun ystävän entinen poikaystävä pyytää rannalle istumaan kanssaan, se tuntuu oudolta ja joutuu melkein väkisinkin kieltäytymään. Vaikka toki voi suostuakin, mutta miehen entinen suhde on kuitenkin vaikuttanut päätökseen jo ennen kuin oma vuoro vasta edes tuli. Ja kun taas puolituttu mies, joka on tuore isä, mutta ei silti seurustele lapsensa äidin kanssa pyytää sinua elokuviin tai jonnekkin, kyllähän sitä alkaa miettiä niitä asioita, joita miekkosesta jo tietää. Jokaisen historia todellakin määrittelee meidät. Näytämme usein siltä mistä imemme vaikutteita ja mitä lappaamme sisäämme tai missä olemme käyneet.

Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia samoihin asioihin niin kauan kuin olemme erilaisia.
Jos kaikki näyttäisimme Megan Foxeilta ja kaikilla meillä olisi sama historia, ei ihmisten ja toisen sukupuolen kanssa kommunikointi olisikaan enää yhtään haastavaa.
Ja sitten ehkä koittaisimme keksiä uusia haasteita, ehkä poiketa kaavasta ja blondata hiukset tai ns. kääntyä lesboksi. Kun tarpeeksi moni kyllästyisi haasteettomuuteen, tuloksena olisi nykytilanne. Joka ei oikeastaan ole edes paha.

Mistä nytkin olisin kirjoittanut, jos kaikki miehet olisivat Orlando Bloomin, Russell Brandin, Johnny Deppin ja Cam Gigandetin sekoituksia? En olisi ainakaan valittanut.

Oma mielipide

Olen ostanut viimeisin 7pvän aikana 3 paria uusi kenkiä.
1. Vanhat saapikkaat. Sellaset cowboyt. Melko lyhyet vaalean ruskeat/cognac.
2. Uudet alle varrelliset, kirjaillut ruskeat bootsit.
3. Kamelin väriset korkkarit 13cm korolla.

Miten kanssaeläjäni kommentoi näihin..
1."No ainakaan ne ei maksanu paljoo.. mut käytäks sä muka noita?" Ehm, ostin ne just ja niiden käyttöaste tullaan vasta näkemään. Pidetään peukkuja..-.-
2. "Mitkä noi on? Ai mä katoin et ne oli harmaat.." Taidamme siirtyä värien opiskeluun tai optikolle..
3. "No huh huh! Miks sä tollaset? Nyt et nää mitään ku kaikki jää tissien alle." Ehkä inspiroiduin siitä kun sanoit, että näytän maksulliselta? Tai ehkä vaan halusin uudet kengät ja tykästyin näihin? Ja anteeksi, että olen nainen.

Kommentit toki jatkui vielä jotenkin, mutta pääasia on, että yhtään kehun sanaa ei tullu. Ei yhtäkään.
Ja eilen kun tulin kotiin niin ainut kommentti oli, että oho onks kello muka jo noin paljon? Vissiin totuttu, että tuun myöhään kotiin.

dramaroyalties

Se, miten miesten käytös voi muuttua päivästä toiseen ei ikinä lakkaa ihmetyttämästä mua.
Vaikka kyllä naistenkin käytös muuttuu, mutta siihen onkin monia hyviä ja päteviä syitä.
Miehillä syy usein on kuitenkin vaan, että heistä tuntui siltä ja sitten käytös muuttui.
Ja jokainen nyt tietää millä (suurinosaainakin) miehet ajattelee ja tuntee.



Jotkut kuulemansa asiat tahtoo uskoa, vaikka tietää, että nyt puhuu joku muu kuin sydän.
Joskus taas ei tahdo uskoa joitain asioita, vaikka tietää, että nyt on tosi kyseessä.
Ja silloin tällöin taas ei oikein tiedä, että millä taas on ajateltu ja miten siihen pitäisi suhtautua.
50-50 mahdollisuudet onnistua.


Aina väitetään, että naiset ovat vaikeita, mutta ei todellakaan pidä paikkaansa.
Miehet ovat ihan yhtä vaikeita.
Ja kun kaksi vaikeaa kohta syntyy draamaa. Luonnollista, meant-to-be draamaa.
En suostu tai halua uskoa siihenkään, että löydän vain itseni aina dramakingien läheltä.

Suoraan kysyminenkin on joskus liian vaikeaa.
Plus se masentaa kun tajuaa, ettei tajua toista.
Mutta toisaalta, eivät ihmiset aina tajua itse itseäänkään.

Joskus tulee luotua itsekin draamaa melkeimpä väkisin ja sitten joutuu ihmettelemään, että mitäs nyt.
Tällä hetkellä drama on kyllä ihan yllätyksenä tullutta ja sen alkulähteestä ei ole mitään hajua.
En edes tiedä olenko mitenkään yhteydessä koko syntyneeseen draamaan alunperin vai olenko vain varastanut itselleni siitä osan, että saisin velloa siinä kun ei ole muutakaan tekemistä?
Ehkä. Ehkä ei.
Taaskin mahdollisuudet osua oikeaan ovat 50-50.
Enkä uskalla edes arvata.
Joten lisää draamaa.

Don't give me the evils!

Vihaan sitä, kun näkee tai tapaa jonkun jätkän, jonka kanssa on ollu jotain, ja sitten niillä on tyttöystävä mukana. Ei siinä tyttöystävässä muuten mitään, mutta useimmiten ne kattoo mua ihan järkyttävän pahasti. Tai sitten ne alkaa kiehnätä siinä jätkässä kun joku sika mudassa.
En tavallaan tajua, mutta olen miettinyt asiaa ja keksinyt jotain syitä tollaseen käytökseen.
Esimerkiksi, että ne tahtoo näyttää miten hyvin niillä menee ja ah, et voi rikkoa tätä autuutta! Mutta haloo? Jossei mua enää kiinnostanu, niin miksi nyt kiinnostais?! Okei ehkä JOSKUS mulla saattaa välähtää ja varattu mies tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ne sadat miljoonat vapaat urokset. Mutta silti.
No entäs se pahalla silmällä katsominen? Joku outo puolustusstrategia ehkä? Että hyökkää ennen kuin toinen ehtii hyökätä.. Mutta taaskin, jos oon napannu sen jo kerran ja hylänny niin miks mä sen nyt haluaisin? En ole kissa, joka päästää hiiren vapaaksi ja sitten nappaa taas vaan siksi, että voi napata sen taas..Ei, en halua sitä takaisin. Varsinkaan, kun joku muu syö sitä nyt. En ole raadonsyöjäkään.

Vanha suola tietenkin.. Mutta pitääkö sitä ruveta heti hyökkäämään päälle kun vain päin katsoo? Jos se vanha suola alkaisi vaivaamaan, niin todennäköisesti kokeilisin ensin jos uusi suola korvaisi. Jollei, niin sitten isken kiinni uudelleen. Mutta eikö se ole sen ajan murhe? Toki jos itse on se joka ensin mulkaisee pahasti, niin sitten se takaisin saatu paha katse ei tunnu niin väärältä. Mutta uuden tyttöystävän pahalla silmällä kyylääminen ei ainakaan nopeuta(todennäköisesti ainakaan) sen entisen takaisin saantia.
Mutta voi sekin toimia, jos entinen vielä välittää, niin uuden tytön pahat sanat entisestä tytöstä saattavat aiheuttaa ryppyjä "rakkauteen"..  Mutta yleensä pahasti kyyläävät uudet tyttöystävät ovat vain sekopäitä. Mielestäni se, ettei käyttäydy mitenkään eri tavalla on parempi vaihtoehto. Sillä ne, ketkä suunnittelevat nappaavansa saaliin takaisin saattavat joutua muuttamaan suunnitelmiaan sen takia. Ja ne ketkä eivät välitä, eivät joudu puimaan syitä pahaan mulkaisuun tai yltiölääpintään myöhemmin.

Myös ne edellä kuvaillun vastakohtamaiset uudet tyttöystävät ovat melko rasittavia. Onko mitään pahempaa kun, että uusi tyttöystävä on kuullut susta? Tai pitää susta sen perusteella!? "Voi X on puhunu susta ihan hirveesti! Sä oot kuulemma tehny tätä ja tätä ja käyny tuolla ja tuolla! Vähä siistiä!" Tässä tapauksessa on se hyvä puoli toki, että jos vanha suola alkaa janottaa, ei tässä tapauksessa ole ainakaan vihainen nykyinen esteenä. Mutta jos toinen on mukava, niin niitä on epämiellyttävämpää loukata. Ja mitä siihen raadonsyöntiin tässä kohtaa tulee, niin se ei päde. Sillä liha säilyy, kun se on suolattu. EIKÖ? Vanhalla suolalla suolattu maukas liha maistuu vielä hetkenkin päästä..
Muttei suolaakaan saisi liikaa syödä.

Ärsytyssytytys

Ei tulta ilman savua ja ei savua ilman tulta.
Nyt savuaa, voin kertoa.

Joskus ihmisten ystävällisyys on raivostuttavaa!
Esimerkiksi kun kysyy, että mennäänkö shoppailemaan/juomaan/juhlimaan/lenkille, niin jotkut valehtelevat silmät kirkkaina loistaen, että ei sovi,koska lupasin vahtia pikkusiskoa/jalkani on poikki/minulla ei ole rahaa/olen vähän kipeä ja niin edelleen, vaikka totuus olisikin vain, että ei jaksa tai ei kiinnosta.
Sama pätee muun muassa kommunikointi-ongelmiin. Jos henkilö ei vastaa puheluusi, niin ehkei hän vaan ehtinyt ajoissa. Mutta aina voi kuitenkin soittaa takaisin..ellei sitten soita ilman numeroa..tai palvelunumerosta.

Tekstiviestiin voi kuitenkin vastata heti kun sen saa, tai myöhemminkin. Mutta jollei viestiin vastaa, on siihen vain pari hyväksyttävää syytä:
1) Saldo kiinni/loppu
2) Unohdin
Mutta tässä numero 2'ssakin on se huono puoli, että jos toinen ei muista vastata normaalina aikana lähetettyyn viestiin niin ei lähettäjän kanssa kommunikointi taida olla minkäänlainen prioriteetti. Yöllä tai todella aikaisin aamulla lähetetyt ovat asia erikseen. Ja viestit, jotka eivät sisällä kysymystä.
3) Puhelin ei toimi
Teknologiaa on aina hyvä syyttää. (Varsinkin jos se on saksalaista.) Myös tietokoneen välityksellä tapahtuva kommunikointi saattaa joskus kärsiä tai "kärsiä" kun tietokone lahoaa tai Internet pätkii.

Myös avioliittoon liitetty joka iltainen 'päänsärky' on mielestäni vähän niin ja näin. Jos sanoo suoraan etten anteeksi nyt vaan jaksa tai HALUA. Niin, se voi olla toiselle masentavaa kuultavaa. Päänsärky on kuitenkin hyvä syntipukki. Mutta totuus on pitkän päälle mukavampi vieras kuin ainainen päänsärky.

Mutta valehtelu saa kyllä yhden pisteen siitä, että joskus se toimii kuin tyynynä. Pehmeämpi lasku. Ettei toista satu niin paljon. Tietenkin toinen ei loukkaannu (ainakaan pitäisi loukkaantua) jos viestiin/puheluun/emailiin, ei tullut koskaan vastausta vain siksi, että puhelin/tietokone/Internet ei oikein toiminut.

Miehet. Ja me naiset..

This summary is not available. Please click here to view the post.

13.13

Heräsin tänään siihen, että sain kaksi tyhjää viestiä.
Sitten katsoin ulos.
Siellä satoi rankasti.
LUNTA.
Tosi hieno alku päivälle, jona piti saada paljon aikaseksi.
Lenkille oli mentävä vaikka lunta tupruttikin.
Heräsin ainakin ja se sen lenkin tarkoitus olikin. Muuten olisin kierinyt sängyssä vielä tunnin ja sitten facebookannut ja lukenut blogeja ja kuunntellut musiikkia ja jotain ei kovin tuottoisaa.
Nyt olen kuitenkin tehnyt MELKEIN jo yhden Turun AMK'n ennakkotehtävistä. Näkee jo selvästi, että minä..tai ainakin joku, hyppää jonkun aidan yli. Taustasta ei sanottu mitään tehtävänannossa joten sävelsin vähän itse sellaista skitsofrenistä maisemaa. Voi olla, että joudun pyyhkimään muutaman hullun yksityiskohdan pois.. Voi myös olla, että kuvasta tulee todella harmaa, sillä VIHAAN värittämistä. Sillä pilaa minkä vain hyvän piirustuksen.
Nyt voisin liihottaa keittiöön ja etsiä jotain kevyttä lounasta. Myöhemmin olisi tarkoitus käydä kirjastossa viemässä tuo pääsykoe-kirja pois :I Nyyh.

rakkaus on banaanikakku.

En yleensä postaile monta kertaa päivässä. Joskus minulla oli tapana kirjoittaa joka päivä tai ainakin pari kolme kertaa viikossa. Suomen elämässäni tapahtuu niin vähän sellaista, josta voisin tai viitsisin tänne kirjoittaa, että materiaali, josta nämä jutut tulevat..on..no, aika suppea. Nytkin sain idean kirjoittaa toisen postin tänään, kun olin lukenut Sharonin postauksen eiliseltä.
http://sharonin.blogspot.com/2010/04/kun-tiemme-kohtaavat.html
Rakkaudestahan siinä puhuttiin ja siitä rakastumisen ja rakkauden tunteesta.
Hienoa.
Sitten selasin youtube-historiaani. Mistäs muusta kuin rakkaudesta nekin puhuvat..
Esim.
Taio Cruz- break your heart
Ismo Alanko - rakkaus on ruma sana
Emiliana Torrini - Jungle drum
blink-182 - first date
Timbaland & Katy Perry - if we ever meet again
Ke$ha - your love is my drug
Mutta onneksi seassa on muutama eminem, raappana yms, jotka eivät laula suoranaisesti rakkaudesta.
Mukaan on päässyt tietty myös kaikenlaisia ero-kappaleita ja sen suuntaisia, kuten
Lily Allen - Smile
Katy Perry - U r so gay & Hot n cold

Mitä tuohon rakkauteen sitten tarvitaan?
Ainakin rohkeutta! Vasta sitten tietää olevansa rakastunut tai ainakin rakastumassa kun voi ajatella, että ei haittaa vaikka "loukkaantuisi", sillä toinen on sen arvoinen. Ja ei haittaa, vaikka mielestään nolaisi itsensä tai joutuisi itkemään mahdollisen eron jälkeen kuukausi kaupalla.. Pitää uskaltaa heittäytyä ja antaa toisen nostaa ylös tai ottaa riski, että toinen ei autakaan ylös.
Tosin tähänkin sääntöön löytyy poikkeus, vaikka rohkeus onkin tosi key ingredient rakkaudessa. Itse ainakin ole ollut rakastunut takuuvarmasti, ja voi olla, että olen sitä vieläkin, mutta en kuitenkaan pystynyt/pysty heittäytymään siihen. Mutta kaikki muu löytyy kyllä. Tein kerran banaanikakunkin. Ilman banaaneja. Hyvää siitä tuli silti. Korvasin banaanit banaanijugurtilla. Toiset eivät ehkä pitäneet banaanikakustani, mutta minusta se oli loistava mestariteos. 
Tarvitaan myös halu. Kaikkeen. Suojella toista, tehdä toinen iloiseksi, piristää toista, sopia kaikkea ja kaikki toisen kanssa, halu joustaa toisen vuoksi yms. Sekä halu olla toisen.
Kliseehän on, ettei kukaan voi rakastaa sinua, ellet rakasta itseäsi. Ei pidä paikkaansa. Vaikkei olisikaan todella sinut itsensä kanssa, voi joku toinen silti rakastaa sinua. Omien vikojen vatvominen ei kuitenkaan mitenkään ole romantiikkaa nostattavaa.
Rakkaus ei aina vaadi edes sitä, että se sanotaan ääneen. Joskus se voi jopa tuhota kaiken. Tai ainakin järkyttää. Ja tiedän kyllä mistä puhun. Joskus rakkaus on vain tunne. Nälkäkin on tunne. Ja banaanikakku, josta puuttuu banaani voi tyydyttää nälän. Joskus se, ettei rakkaudesta puhuta sellaisenaan, voi olla hyvä idea. Tykkääminen ja pitäminen eivät kuitenkaan mielestäni voi todellakaan toimia rakkauden synonyyminä. Tykkään vihreästä. Pidän rahasta. Tykkään karkista. Pidän uusista farkuistani. Voisin kuitenkin elää ilman kaikkea sitä, mistä pidän tai tykkään. Sitä, mitä rakastan, en voi elää ilman. Rakasta ananasta. Rakastan suklaata. Rakastan elokuvia. Rakastan hyvää oloa.
Kuinka helppoa sitten on sanoa, että rakastaa jotakuta ihmistä? Helppoa se on ainakin silloin kun sitä ei tarkoita. Silloin kun ei ole varma, silloin se on erittäin vaikeaa. Kun ei ole aivan selvinpäin, se on helpompi sanoa, mutta silloin sitä ei lasketa. Kun asiasta on ihan varma, se on helppo sanoa, mutta voi olla silti hieman pelottavaa varsinkin jossei tiedä mitä toinen vastaa. Onneksi on olemassa muita lauseita, joilla ilmaista tuntemuksiaan. Ikävää vain, että joskus miesten putkiaivot eivät riitä salaviestin avaamiseen. Eikä aina naistenkaan. Ja joskus naiset eivät osaa olettaa, että miehen sanoma olikin salaviesti eivätkä ala rusikoimaan viestiä auki. Kun viesti aukeaa tai asia sanotaan selvästi tapahtuu joko paniikki tai ääretön hymy.
Ei haluttu rakkaus on kamalaa. Tavallaan. Vaikka onhan se imartelevaa. Tuntuu mukavalta. Mutta loppujen lopuksi se on kuin muotilehden parfyymi-näyte: tavallaan säälittävä ja ei sitä, mitä se luulee olevansa. Sitä voi yrittää hinkata itseensä siinä toivossa, että se tarttuisi, ja toivoa, ettei kukaan nää. Kun ystäväsi ex-poikaystävä vie sinut rannalle iltamyöhään ja pitää sinut sylissään lämpimänä, tiedät, että tämä ei nyt mene ihan oikein, muttet silti välttämättä sano mitään. Voi olla, että alat seurustella pojan kanssa joka on 'ihan kiva', mutta silti tiedät mistä saisi parempaakin. Vastaat hänen lepertyihinsä vaivatta, mutta vaivaannut kun ajattelet asiaa jälkeen päin.
Mutta pahinta on, kun tiedät mitä haluat. Ja tiedät, että voit saada sen. Se voi jopa pitää kädestäsi juuri kiinni ja puhua sinulle kauniista asioista. Tiedät, että 'This is it.' Ei Michael Jackson 'this-is-it' vaan this is IT! Mutta mitä jos key ingredient puuttuu? Mitä jos makaa jo valmiiksi maassa ja ei usko, että toinen auttaa sieltä ylös? Mitä jos on mennyt tahallaan piiloon makaamaan, ettei toinen voi edes auttaa ylös? Mitä jossei tiedä tahtooko olla jonkun? Vaikka se tuntuisikin oikealta. Mutta ei kuitenkaan kokonaan.. Onko rakkaudessa sijaa epäilykselle? Onko epäilys rakkaudessa luottamuspulaa itseään vai sitä toista kohtaan? Ehkä molempia. Ehkä luottamuspulaa onkin syy. Voiko epäilyksen luoman aukon täyttää? Jos sinulla on pizzan täyteet, muttei pohjaa, niin voiko siitä tehdä pizzan? Jos käyttää leipää pohjana?
Ei.Pizzaan kuuluu myös pohja. Rakkauteen tarvitaan rakkautta. Rakkaus on monia asioita, mutta kaikkia niitä tarvitaan. Minä päätän itse miten rakastan. En anna edes itseni kertoa, miten rakastaa. Jos haluan tehdä banaanikakun, teen sen vaikka kurasta ja kävyistä ja ripottelen päälle sokeria ja kissoja. Jos se mielestäni on rakkautta, niin sitten se todennäköisesti on. Jos banaaniton banaanikakku on sen toisen mielestä banaanikakkua myös, se tarkoittaa vain yhtä asiaa: Nälkä lähti, mutta rakkaus tuli ja tuntuu.

(Se, miten rakkaus ilmenee, onkin toinen tarina.)

It's better to learn from your mistakes than never taking any risks.

Päivän biisi: Wolfmother - Vagabond (500days of summer -soundtrackiltä)
Päivän löytö: http://40daysbitches.blogspot.com/

Olin eilen Porissa hieman lisäshoppaamassa. Sunnuntaina kävinkin siellä hieman häröilemässä. Sunnuntain saldoksi tuli coralli Gina Tricotin toppi ja liehuva, rento vaal.sin paituli. Raxissa käytiin ahmimassa koko rahan edestä: 20e lahjakortin jälkeen maksua kertyi jopa 2e! Eli 1e per nuppi. Ei paha. Reindeerspotting tsekattiin myös. Toivottavasti pääsee ulkomaiseenkin levitykseen. Tykkäsin aika paljonkin, vaikka yleensä dokumentit päätyvät olemaan kuivia ja kömpelöitä.
Eilisen saldo olikin sitten vähän muhkeampi, sillä aikaa oli rajattomasti. Ja rahaakin ihan hyvin.
-harmaa h&m  hame
-musta h&m hame
-musta h&m perustoppi
-sinimeleerattu h&m toppi
-nahkanyöri, joka tulee toimimaan Ginan vaal.sin paitulin vyönä
-valkoiset tennarit
-mustat tennari/lenkkari-hybridit
-siniset legginssit
-sukkahousuja
-nudet transformerit brat(jotka oli pakko ostaa vaikka ne maksoikin farkkujen verran. Mutta se oli match made in heaven..)
-'boyfriend'-farkut h&m'stä
-ripsien värjäysainetta. Hapetinta en tietenkään tajunnut ostaa.
-jäätelöitä LIDListä. Haha!
-popcornia! Viikonloppu tulee aina!
-InStyle USA (MMMMH<3)

Hauskaa miten viidellä eurolla saa niin yleellisen olon. Tuli niin nostalginen olo lukea InStyleä. Ainoa ero tämän ja sen alkuperäisen InStylen nostattaman tunteen välillä on, että nyt en voi vain päättää mennä lauantaina kokeilemaan noita Michael Korsin kenkiä.. tai heiluttelemaan mastercardia ja ostaa tuollaiset rannekorut ja ostaa juuri samat aineet mitä lehdessäkin on esitelty. Nyt voin vain huokailla ja miettiä vaihtoehtoisia tuotteita.
Jonkunlainen ihana olo tuli kyllä silloinkin, kun tajusin, että olin saanut itselleni miljoona mahtavaa tavaraa, jotka oikeasti tarvitsin..ja vielä paremmat ja halvemmalla mitä olin kuvitellut.
Eilen ja tänään minulle soitteli outo numero. En siis vastannut. Mutta tänään päätin soittaa takaisin ja kävi ilmi, että olisin saanut kesätyöpaikan. No, minulla on tietääkseni jo yksi niin en toista tarvitse. Melkoinen onnistumisprosentti mielestäni, että hain muistaakseni 3 kesätyöhön ja 2 halusi minut haastatteluun ja molemmat halusivat palkata minut. No kyllä tämä hyvä tuuri ja sillä kehuskelu vielä kostautuu. Murran jalkani tai käteni varmaan heti alkukesästä tai jotain muuta hienoa. Ehkä minut pidätetään tai yritys menee konkurssiin.
Tuo 40daysbitches-blogi inspasi minua nyt hieman. Meinasin nimittäin hakea TOISEN jäätelön, mutta enpäs hakenutkaan! Ja ajattelin mennä tänään lenkille. Ajattelen sitä vieläkin. Mutta vasta kun on illempi. Nyt siellä on liian valoisaa ja tuulee liikaa. (Jep, seliseli..)
40daysbitches-blogin kunniaksi paljastan omat syöminkini tältä päivältä:
-noin 3lasia appelsiinimehua
-3 ruisleipää emmentaalilla ja kalkkunalla plus minilättalla
-1 suklaajäätelöpuikko
-vettä
Illalla ajattelin syödä broccoli,kukkakaali&porkkana-mixiä ja ehkä pinaattilättyjä. Ja maitoa.
Iltapalaksi vedän todennäköisesti vettä ja lisää vettä. Ehkä jotain muutakin. Mutten ainakaan jäätelöä enkä vaaleaa leipää.

Ainiin! Eilen värjäsin hiukseni! Ihan itse. Aioin ensin tehdä raitoja. Ja itseasissa teinkin niitä, mutta hiusten kuivuttua, ei niitä paljon näkynyt.. Ehken antanut värin olla tarpeeksi kauaa.. Niinpä levittelin lisää väriä päähäni. Keskityin lähinnä juurikasvu-alueeseen ja siihen, etten saa hermoromahdusta. On nimittäin ihan hirveää tehdä jotain itselleen, mistä ei tiedä mitä tapahtuu. Ja joutuu elämään sen tuloksen kanssa! Ainakin muutaman tunnin kunnes pääsee kauppaan ostamaan uuden peittovärin. Ehkä murehtimiseni tähden, tai ehkä puhtaan amatööritaitoni takia, tulos kuitenkin miellyttää silmääni. Ehkä siksi, etten nää mitä damagea aiheutin hiuksille jotka ovat pääni toisella puolella silmieni ulottumattomissa. Tai ehkä siksi, että minulla ei ole piilareita silmissäni. Mutta tuokin asia korjautuu pian! Sillä tilasin sunnuntaina kulutushuumassani uusia piilareita! Ei viime tilauksesta ollutkaan kulunut kun vain kaksi vuotta! Viimeistään ensi tiistaina ne kai tulevat. Pidän peukkuja.

30.pvään mennessä taas yksi satsi ennakkotehtäviä pitää olla valmiina. Huh huh. Turun AMK'n animaatio ja elokuva. Tänään jo pohjailin tehtäviä. Huomenna menen varmaan istumaan linja-autopysäkille ja aistimaan.. viereisen juottolan hohkaamia viboja. How cool is that!?

Tänään ei tule televisiosta vissiinkään MITÄÄN hyvää, joten se lenkki-idea ei ole ehkä hullumpi idea. Tai sitten vien kirjastoon surullisin mielin myöhässä olevan kirjan. Kirjan jonka olen toki jo lukenut, mutta vasta kerran. En yleensä lue kirjoja kahta kertaa peräkkäin, mutta tämä onkin pääsykoekirja.. Pitänee ostaa oma, sillä tämä teos on jo varattu, joten en voi pidentääkään lainaa. Enkä tehdä muistiinpanoja siitä.. Vai ehtisinkö sittenkin? Ehtisin varmaan. Mutta en taida viitsiä stressata itseäni. Kirjaan vain ylös aiheet kirjasta ja googlailen. Ja tilaan kirjan jos se on saatavilla. Ja jos viitsin sitäkään sitten loppujen lopuksi.

"My friends are so beautiful.."

Aina kun ajattelen sanaa Friends, minulle tulee mielee Band of Skulls'n biisi 'Friends' ja TV-sarja Friends.
Pidän molemmista.

Se, että ihmisellä on kavereita ja ystäviä, on upea asia. Onkin sanoinkuvailemattoman vaikeaa sanoin kuvailla miten hienona asiana pidän ystäviäni ja kavereitani.

Luin tuossa joku viikko sitten netistä, ehkä iltalehden sivuilta, jutun joka kertoi mistä tunnistaa ystävyyden loppuneen. Siinä puhuttiin ainakin siitä, että toinen ei tahdo nähdä ellei itsellä ole asiaa tai ongelmaa, joka vaatii apua. Puhuttiin myös siitä, että toinen nauraa toisen ongelmille. Tässä kohtaa tulin ajatelleeksi sellaista pikkuseikkaa, että jos se ystävyys on loppumassa, niin eikö sitä muka tunne sen verran epävarmaksi toisen seurassa, ettei luota toiseen enää sen vertaa, että kertoisi ongelmistaan ja asioistaan? Minulle ainakin tulee viilentyneiden kaverisuhteiden vallitessa sellainen olo, että kunnei nyt tiedä, että ollaanko enää, niin en ala kertomaan omia juttujani. Tuo epätietoisuus on kyllä raastavaa, mutta se olisikin melkoinen kuolemanisku KYSYÄ asiaa. Varsinkin, jos ystävyys todellakin olisi loppumassa.

Ystävyys on onneksi vielä helppo määritelmä. Varsinkin jos vaihtoehdot ovat rajoittuneet ystävään ja kaveriin. Mutta ystävä vai enemmän kuin ystävä, saattaa olla vaikeampi. After all, onhan se ainoa, ero siinä lähinnä fyysinen. Ystäviä saa pussata, mutta ei sen enempää..Ellei ole jotain ihmejärjestelyä... Ystäviä saa myös halata ja koskettaa. Mutta tuo nyt on vain minun mielipiteeni. Kaikki eivät tykkää siitä, että heitä kosketaan. Toisille kaikki fyysinen toiminta kuuluu siihen enemmän kuin ystäviä -juttuun.. Myönnettäköön, että tuossa omassa ideassani, että ystäviä saa koskea,halata ja pussata on se ongelma, että tunteet voivat muuttua ja sitten väärät ideat tulevat..

Ihmissuhteissa on sekin inhottava puoli, että joskus niistä ei tosiaan tiedä mitä ne ovat: Ollaanko me kavereita vai ystäviä? Vastaatko sinä 'Kavereita' ja minä sanon 'Ystäviä', awkward...
Minusta kaverit ovat lähinnä niitä, joiden kanssa hengataan vaan. Ja ystäville voidaan kertoa syvällisempiä juttuja. Joten ero on mielestäni ilmeinen.. Ero on yhtä iso kuin ystäväpojan ja poikaystävän välillä: Ystäväpoika on poika, jonka kanssa hengataan ja kerrotaan asioita, mutta poikaystävä..no, poikaystävän kanssa voi tehdä mitä vain yhdessä halutaan. Ja jos ystäväpoika sanoo, että pitää mennä, niin hän menee. Mutta poikaystävä sanoo, että pitää mennä, mutta voit tulla mukaankin tai sitten en menekään.
Toki välimuotojakin löytyy.

Joskus minua ärsyttää miten ihmiset haluavat lyödä leimoja kaikenlaisiin ihmisyhteyksiin. Minusta totuus nimittäin on, että usein ihmiset eivät tiedä itsekään mistä on kyse ja jotkut eivät uskalla tai halua miettiä asiaa. Tunsin joskus nuoren miehen, joka oli vapaassa suhteessa erään tytön kanssa. Anteeksi mitä vittua.. Eli te voitte hengata ja oikeastaan seurustella muidenkin kanssa? Tehdä mitä ja ketä haluatte? Ehm..
En ymmärrä miten joku voi elää vapaassa suhteessa! Suhdehan on juuri sitä, että on pari jonkun kanssa.Ja pariin kuuluu vain kaksi ihmistä. Vaikka olenkin kuullut kaikenlaisia kliseitä siitä, että jos toista rakastaa niin antaa sen juosta vapaana. Kuullostaa hienolta, ja tavallaan jopa sopivalta, sillä ovathan monet miehet melkoisia villieläimiä. Mutta jotenkin nekin on kesytettävä. Eikä suttakaan varmaan kesytetty niin, että sanottiin, että "Tuu käymään aina kun kiinnostaa.." Minusta ei ole vapaaseen suhteeseen. Minusta se on molempien osapuolien huijaamista. Kaipa tuo on niille, ketkä ovat niin epävarmoja, etteivät uskalla vaatia, että toinen on "VAIN minun".
Minä en kuulu heihin. Minä uskallan vaatia. Ja niin minä yleensä teenkin. Joka päivä, joka minuutti. Mikä on minun on vain minun. Oli kyse sitten tuolista,paikasta,kaverista,ystävästä tai poikaystävästä. Kaikki yhtä minun. En ole vielä saanut jäsenneltyä kokonaiskuvaa siitä, mitä omistushaluni on. Onko se epävarmuutta? Epäluottamusta?Luottamusongelmia yleensäkin? Vai ihan vain vittumaisuutta..

Ystävyyden ja kaiken kiintymiseen liittyvän pahin sivutuote on se, että niistä ihmisistä tulee oikeasti tärkeitä. Ja kun joutuu elämään hetken niitä ilman, tulee avuton ja tyhjä olo.
Minulla on juuri nyt tuollainen tunne.
Yksi on tuolla, toinen tuolla..joku meni Turkuun, joku on ulkomailla, joku meni pohjoiseen, joku on kipeä ja joku töissä ja yksi nukkuu.

Avuttomuuden ja tyhjän olon seuraava, pahempi muoto on se olo, kun ei ole jonkun rakastamansa seurassa. Tai jonkun kenestä tykkää-tykkää. Tai pitää silleeen.. Se olo on lamauttava. Varsinkin, jos on vainoharhainen. Se olo saa sinut levottomaksi ja masentuneeksi. Varsinkin, jos omistaa mielestään syyn pelätä, että toiselle käy jotain. Se olo saa sinut pelkäämään pahinta.  Se olo saa sinut suuttumaan ja päättämään, että olet hänelle vihainen. Se olo saa sinut unohtamaan nälän ja janon, vaikket olisi syönyt viikkoon. Se olo saa sinut haluamaan nukkua, kunnes näette taas. Mutta kun näette taas, unohdat kaiken. Voisit kyllä syödä hänet nälkääsi, ainakin tietäisit missä hän on. Et ole enää vihainen,et masentunut, etkä levoton. On vain onnellisuutta.
Niin yleensä tapahtuu, kun saa mitä todella haluaa ja tarvitsee.

Pieniä isoja asioita.

Suutuin kerran eräälle kaverilleni siitä, että hän sanoi, että kuuntelen musiikkia, jota ei oikeastaan voi edes kutsua musiikiksi. Niin huonoa se hänestä oli. Vaikka tämä olikin vain hänen mielipiteensä, suutuin ja en puhunut hänelle varmaan vuoteen.
Eräs toinen tuttuni sanoi samaa mitä em. kaverikin oli sanonut - en puhunut hänelle enää sen jälkeen ja bannasin hänet MSN messengeristä.
Ala-asteella yksi luokkamme pojista istui pulpetilleni - "rakastuin" häneen.
Pitkäaikainen, silloinen ystäväni sanoi minulle ohi mennen hänen luonaan, että jos avaan oven ja hänen kissansa karkaa ulos, niin hän tappaa minut. En pitänyt häneen sen jälkeen paljoakaan yhteyttä, saati avannut hänen oveaan.
Viimeinen niitti tuohon yhteyden katkeamiseen oli, että hän sanoi parasta ihmistäni "ihan tyhmäksi" ja "maailman ärsyttävimmäksi". Kyllä, tästä on jo monta vuotta. Nykyään sanavarasto riittäisi enemmän kuvaileviin sanoihin.
Kerhokaverini kertoi minulle, että kerhon viereiseen peltoon on haudattu merirosvoaarre. Uskoin. Totuus paljastui vasta vuosia myöhemmin. Olen katkera.
Eräs (vähemmän silmääni ja sydäntäni miellyttävä) miespuolinen päätti tyrannin lailla, yllättäen ja anteeksipyytelemättä, pussata minua. Rikoin hänen kännykkänsä.
Eräs toinen sanoi, että gerbiilini ovat tyhmiä eläimiä: kaadoin 1,5L viiniä hänen päähänsä. Saattaa olla, että löin häntä vielä kaupan päälle pullolla päähän.


Pienistä asioista voi suuttua. Minä ainakin. Joskus.


Alennusmyynneissä joku tuntematon SUOMALAINEN tyttö tönäisi minua ja pyysi anteeksi, tulin todella iloiseksi. En töytäisystä, vaan siitä, että minulta pyydettiin anteeksi.. Suomessa!
Telkkarista tuli vihdoinkin Frendien jakso jota en ollut ennen nähnyt! Ihanaa!
Tätä on tapahtunut enemmän kuin yhden kerran: Tekstasin kaverilleni/ystävälleni, ja hän vastasi takaisin heti! Vaikka tekstiviestin yksi parhaista puolista onkin, että sen voi lukea ja vastata myöhemminkin ei sitä ominaisuutta tarvitse aina käyttää! Ja uskallankin julistaa, että yksi maailman ihanimmista asioista on, että tekstiviestiinsä saa NOPEAN vastauksen ja yksi maailman kamalimmista asioista on, että tekstiviestiin ei saa vastausta IKINÄ tai vasta monen päivän jälkeen.
Kerran äitini teki pyytämättä minulle kasvisgratiinia. Se oli parempaa kasvisgratiinia kuin kasvisgratiini yleensä.
Sain mukavan kommentin Facebookissa. Hymyilin koko loppupäivän.
Minulla oli ollut kova ikävä erästä ihmistä jo kauan ja sitten kun taas kerran mietin ikävääni, hän soitti minulle.
En osannut pukea tunteitani ja ajatuksiani sanoiksi, mutta minua ymmärrettiin silti.
Jotain mitä en uskonut koskaan tapahtuvan, mutta toivoin tapahtuvan, tapahtui.
Halusin ostaa kengät. Menin kauppaan ja löysinkin mahtavan parin. Ne maksoivat $300. Vein ne silti kassalle ja maksoin. Ne olivatkin alennuksessa!


Joistain pikkuasioista voi tulla myös onnelliseksi.

Fresh start

Onnellisuus.

Pitkän mietinnän jälkeen päädyin tuohon sanaan: Onnellisuus. Minusta on tärkeää aloittaa fresh start -blogi jollain hyvällä sanalla, eikä onnellisuutta parempaa tilaa ole olemassakaan. Vaikka myönnettäköön, että myös sana rakkaus kävi mielessä, mutta onnellisuus voi pitää sisällään rakkauden. Tai rakkaus voi olla onnellisuuden lähde. Myös melkein mikä vain voi olla fresh start. Ja juuri se on sitä mitä haluan juuri nyt. Se tekisi minut onnelliseksi. Jottei asia olisi liian yksinkertainen, niin pitänee myöntää, etten tiedä minkä suhteen haluaisin uuden alun.

Ideoita minulla kyllä olisi! Tässä yksi, jonka postitäti heilautti laatikkoon tänään:

Ihanaa! "Sensitive materials enclosed"..
Tästä jutusta lisää sitten kun jotain päätöksiä on syntynyt.

Kun olin tuolla Ison Meren tuolla puolen ja Ison Amerikan paremmalla rannikolla, niin pääsin musiikkiliikkeisiin aina kun halusin ja voisin melkeinpä sanoa, että saatoin ostaa mitä vain halusin, koska vain halusin. Silti, jostain kummasta syystä, en ikinä ostanut Katy Perryn CD-levyä! Miksi!? Varsinkin viime päivät olen katyperryillyt paljonpaljonpaljon. Harkitsenkin, että kun kasvan isoksi (tai okei, sitten kun värjään hiukset ja laihdun ja lopetan suomen puhumisen ja menen kihloihin, ah niin upean, Russell Brandin kanssa) niin minusta tulee Katy Perry! No shit! Varsinki 'Ur so gay' ja 30H!3'n kanssa tehty 'Starstuck' miellyttävät korvaani erityisesti. myös 'Hot n Cold' kuullostaa taas hyvältä, kunnei sitä ole liikaa iPodista laittanut soimaan.. Sen sentään sain iTunesista ostettua. Kyllä, ostan musiikkini. 99% elokuvistani ostan myös. Ihan vain siksi, että minusta se on erittäin väärin, että toisten upeasti tehdystä työstä, josta tahtoo nauttia, ei haluta maksaa! Sama kuin varastaisi leipää leipomosta ja menisi myöhemmin vielä sanomaan, että oli muuten hyvää leipää vaikken maksanutkaan.. Onneksi elokuvateatteri-kokemusta ei voi vielä ladata netistä. Rakastan elokuvateattereita<3

You're so sad you should buy a Happy Meal
You're so skinny you should really supersize the deal

Elokuvista voisin sanoa senkin verran, että niihin aion itsekin tulevaisuudessani keskittyä. Tavalla tai toisella. Muun muassa TAMK'iin, Metropoliaan ja entiseen TAIK'iin(eli Aalto-yliopistoon) aion hakea, jos vaikka elokuva-alasta saisi ammatin. Helppo tietenkään noihin koulutusohjelmiin ei ole päästä, mutta ei sinne kotoa tulla pyytämään, joten haettava on! Ennakkotehtävätkään ei ole mitään liian helppoja. Onneksi! Olisi turhauttavaa, jos ne saisi valmiiksi päivässä enempiä ajattelematta. Vaikka toki joskus asioita ei kannata miettiä liian tarkkaan.