all the things WE said..

Joskus olen kuullut, että se mitä mies sanoo, vanhenee tunnissa.

Tuohon lausahdukseen tukeudun yhä useammin nykyään.
Vakuuttelen itselleni, että 'Se nyt ajatteli sillä hetkellä vaan silleen..ja siks se teki niin..' Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassakin. Jos herra X sanoo jotain mukavaa, voi aina vakuuttaa itselleen, että se on mies ja se juttu vanheni jo viikkoja sitten. Ja kun Herra M sanoo jotain mukavaa kännissä ollessaan, niin se vanhenee heti kun alkoholi häviää verestä. Myöskin silloin kun Herra Z lausahtaa jotain vähemmän hemaisevaa(Herra Z'n suusta harvoin muuta tuleekaan..) voi tilannetta rauhoittaa sillä, että no se oli kännissä (mutta ei herra Z'tä yleensä selvänä näekään..)! Voi toki myös olla, että en vain kestä ja usko, että kukaan voisi tarkoittaa sanojaan kun minua kehuvat.

Syitä miksi en usko minulle sanottuja complimentteja:
- kehuja on kännissä/sekaisin
- kehuja sanoo sen mielestäni vain siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja sanoo sen SELVÄSTIKIN siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja on epämiellyttävä enkä halua pitää epämiellyttävistä (plus en voisi rehellisesti kehua toista takaisin jossei kehuttavaa ole!)
- kehuja on erittäin miellyttävä. Ehkä siis liiankin sulava, eli playeri, joiden palvelu ei ole lähellä sydäntäni.
- kehuja on oikeastaan ihan kiva, ehkä hyvinkin mukava mutten usko ansaitsevani tuollaista mukavaa seuraa tai epäilen, että kyseessä on veto/vitsi/tsoukki
- kehu ei vain yksinkertaisesti sovi minuun omasta mielestäni
- kehuja on massakehuja ja kehuu kaikkea ja kaikkia.

Miten (ainakin ) minut taas saa uskomaan ja vastaanottamaan kehut:
-toistoa,toistoa,toistoa! Jos herra A,B,C,G,Z,X,F,J ja T sanoisivat kehunsa muulloinkin kuin sen yhden ainoan kerran ja niin selvänä kuin sekaisin kuin kirjeellä/maililla/tekstarilla yms kuin kasvotustenkin. (Tosin liian sulavasti ei tätäkään saisi tehdä tai vaikuttaa playeriltä tai vonkaajalta jos valitsee vähänkin väärät sanat..) Vakuuttavuus vakuuttaa.
-puhuu muutakin kuin toisen ulkomuodosta. Harva nimittäin oikeasti haluaa täysin pinnallisen ihmisen, joka ei osaa keskustella mistään muusta kuin ulkonäöstä.

Toki kaikkeen sanomaan vaikuttaa myös KUKA sen sanoo.
Kun hieman humalassa oleva yli 40-vuotias, ei puoleensavetävä turkkilaismies kuiskuttaa(lue: kähisee) baarin terassilla korvaan "Mä haluan sua ja mun kaveri haluaa sun kaveria.. mä haluun sua.." tarkoittaa loppujen lopuksi vain, että hän haluaa minua. Mutta jos joku mahtava tyyppi sanoo sen ihan ääneen kännissä tai ei, niin se tarkoittaa loppujen lopuksi kaikkea mitä vain sen haluaa tarkoittavan. Tai ainakin sen, että hän haluaa minua.

Ja kun noin 40v kuviksen opettaja kehaisee:"Olet niin valokuvauksellinen. Voinko ottaa susta kuvan?". Ei sitä pidä mitenkään inhottavana tai ainakaan välttämättä outona ja asiattomana. Mutta kun oman isän ystävä haluaa kuvata sinut ylhäältä,alhaalta,sivulta ja takaa että edestä niin puun alla kuin hänen asuntoautonsa edessä että sängylläkin, alkaa iho mennä kananlihalle ja silmät laajeta sitä mukaa kun paniikki leviää päästä varpaisiin.
Ja kun ystävän entinen poikaystävä pyytää rannalle istumaan kanssaan, se tuntuu oudolta ja joutuu melkein väkisinkin kieltäytymään. Vaikka toki voi suostuakin, mutta miehen entinen suhde on kuitenkin vaikuttanut päätökseen jo ennen kuin oma vuoro vasta edes tuli. Ja kun taas puolituttu mies, joka on tuore isä, mutta ei silti seurustele lapsensa äidin kanssa pyytää sinua elokuviin tai jonnekkin, kyllähän sitä alkaa miettiä niitä asioita, joita miekkosesta jo tietää. Jokaisen historia todellakin määrittelee meidät. Näytämme usein siltä mistä imemme vaikutteita ja mitä lappaamme sisäämme tai missä olemme käyneet.

Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia samoihin asioihin niin kauan kuin olemme erilaisia.
Jos kaikki näyttäisimme Megan Foxeilta ja kaikilla meillä olisi sama historia, ei ihmisten ja toisen sukupuolen kanssa kommunikointi olisikaan enää yhtään haastavaa.
Ja sitten ehkä koittaisimme keksiä uusia haasteita, ehkä poiketa kaavasta ja blondata hiukset tai ns. kääntyä lesboksi. Kun tarpeeksi moni kyllästyisi haasteettomuuteen, tuloksena olisi nykytilanne. Joka ei oikeastaan ole edes paha.

Mistä nytkin olisin kirjoittanut, jos kaikki miehet olisivat Orlando Bloomin, Russell Brandin, Johnny Deppin ja Cam Gigandetin sekoituksia? En olisi ainakaan valittanut.

Oma mielipide

Olen ostanut viimeisin 7pvän aikana 3 paria uusi kenkiä.
1. Vanhat saapikkaat. Sellaset cowboyt. Melko lyhyet vaalean ruskeat/cognac.
2. Uudet alle varrelliset, kirjaillut ruskeat bootsit.
3. Kamelin väriset korkkarit 13cm korolla.

Miten kanssaeläjäni kommentoi näihin..
1."No ainakaan ne ei maksanu paljoo.. mut käytäks sä muka noita?" Ehm, ostin ne just ja niiden käyttöaste tullaan vasta näkemään. Pidetään peukkuja..-.-
2. "Mitkä noi on? Ai mä katoin et ne oli harmaat.." Taidamme siirtyä värien opiskeluun tai optikolle..
3. "No huh huh! Miks sä tollaset? Nyt et nää mitään ku kaikki jää tissien alle." Ehkä inspiroiduin siitä kun sanoit, että näytän maksulliselta? Tai ehkä vaan halusin uudet kengät ja tykästyin näihin? Ja anteeksi, että olen nainen.

Kommentit toki jatkui vielä jotenkin, mutta pääasia on, että yhtään kehun sanaa ei tullu. Ei yhtäkään.
Ja eilen kun tulin kotiin niin ainut kommentti oli, että oho onks kello muka jo noin paljon? Vissiin totuttu, että tuun myöhään kotiin.

Ärsytyssytytys

Ei tulta ilman savua ja ei savua ilman tulta.
Nyt savuaa, voin kertoa.

Joskus ihmisten ystävällisyys on raivostuttavaa!
Esimerkiksi kun kysyy, että mennäänkö shoppailemaan/juomaan/juhlimaan/lenkille, niin jotkut valehtelevat silmät kirkkaina loistaen, että ei sovi,koska lupasin vahtia pikkusiskoa/jalkani on poikki/minulla ei ole rahaa/olen vähän kipeä ja niin edelleen, vaikka totuus olisikin vain, että ei jaksa tai ei kiinnosta.
Sama pätee muun muassa kommunikointi-ongelmiin. Jos henkilö ei vastaa puheluusi, niin ehkei hän vaan ehtinyt ajoissa. Mutta aina voi kuitenkin soittaa takaisin..ellei sitten soita ilman numeroa..tai palvelunumerosta.

Tekstiviestiin voi kuitenkin vastata heti kun sen saa, tai myöhemminkin. Mutta jollei viestiin vastaa, on siihen vain pari hyväksyttävää syytä:
1) Saldo kiinni/loppu
2) Unohdin
Mutta tässä numero 2'ssakin on se huono puoli, että jos toinen ei muista vastata normaalina aikana lähetettyyn viestiin niin ei lähettäjän kanssa kommunikointi taida olla minkäänlainen prioriteetti. Yöllä tai todella aikaisin aamulla lähetetyt ovat asia erikseen. Ja viestit, jotka eivät sisällä kysymystä.
3) Puhelin ei toimi
Teknologiaa on aina hyvä syyttää. (Varsinkin jos se on saksalaista.) Myös tietokoneen välityksellä tapahtuva kommunikointi saattaa joskus kärsiä tai "kärsiä" kun tietokone lahoaa tai Internet pätkii.

Myös avioliittoon liitetty joka iltainen 'päänsärky' on mielestäni vähän niin ja näin. Jos sanoo suoraan etten anteeksi nyt vaan jaksa tai HALUA. Niin, se voi olla toiselle masentavaa kuultavaa. Päänsärky on kuitenkin hyvä syntipukki. Mutta totuus on pitkän päälle mukavampi vieras kuin ainainen päänsärky.

Mutta valehtelu saa kyllä yhden pisteen siitä, että joskus se toimii kuin tyynynä. Pehmeämpi lasku. Ettei toista satu niin paljon. Tietenkin toinen ei loukkaannu (ainakaan pitäisi loukkaantua) jos viestiin/puheluun/emailiin, ei tullut koskaan vastausta vain siksi, että puhelin/tietokone/Internet ei oikein toiminut.