Tuohon lausahdukseen tukeudun yhä useammin nykyään.
Vakuuttelen itselleni, että 'Se nyt ajatteli sillä hetkellä vaan silleen..ja siks se teki niin..' Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassakin. Jos herra X sanoo jotain mukavaa, voi aina vakuuttaa itselleen, että se on mies ja se juttu vanheni jo viikkoja sitten. Ja kun Herra M sanoo jotain mukavaa kännissä ollessaan, niin se vanhenee heti kun alkoholi häviää verestä. Myöskin silloin kun Herra Z lausahtaa jotain vähemmän hemaisevaa(Herra Z'n suusta harvoin muuta tuleekaan..) voi tilannetta rauhoittaa sillä, että no se oli kännissä (mutta ei herra Z'tä yleensä selvänä näekään..)! Voi toki myös olla, että en vain kestä ja usko, että kukaan voisi tarkoittaa sanojaan kun minua kehuvat.
Syitä miksi en usko minulle sanottuja complimentteja:
- kehuja on kännissä/sekaisin
- kehuja sanoo sen mielestäni vain siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja sanoo sen SELVÄSTIKIN siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja on epämiellyttävä enkä halua pitää epämiellyttävistä (plus en voisi rehellisesti kehua toista takaisin jossei kehuttavaa ole!)
- kehuja on erittäin miellyttävä. Ehkä siis liiankin sulava, eli playeri, joiden palvelu ei ole lähellä sydäntäni.
- kehuja on oikeastaan ihan kiva, ehkä hyvinkin mukava mutten usko ansaitsevani tuollaista mukavaa seuraa tai epäilen, että kyseessä on veto/vitsi/tsoukki
- kehu ei vain yksinkertaisesti sovi minuun omasta mielestäni
- kehuja on massakehuja ja kehuu kaikkea ja kaikkia.
Miten (ainakin ) minut taas saa uskomaan ja vastaanottamaan kehut:
-toistoa,toistoa,toistoa! Jos herra A,B,C,G,Z,X,F,J ja T sanoisivat kehunsa muulloinkin kuin sen yhden ainoan kerran ja niin selvänä kuin sekaisin kuin kirjeellä/maililla/tekstarilla yms kuin kasvotustenkin. (Tosin liian sulavasti ei tätäkään saisi tehdä tai vaikuttaa playeriltä tai vonkaajalta jos valitsee vähänkin väärät sanat..) Vakuuttavuus vakuuttaa.
-puhuu muutakin kuin toisen ulkomuodosta. Harva nimittäin oikeasti haluaa täysin pinnallisen ihmisen, joka ei osaa keskustella mistään muusta kuin ulkonäöstä.
Toki kaikkeen sanomaan vaikuttaa myös KUKA sen sanoo.
Kun hieman humalassa oleva yli 40-vuotias, ei puoleensavetävä turkkilaismies kuiskuttaa(lue: kähisee) baarin terassilla korvaan "Mä haluan sua ja mun kaveri haluaa sun kaveria.. mä haluun sua.." tarkoittaa loppujen lopuksi vain, että hän haluaa minua. Mutta jos joku mahtava tyyppi sanoo sen ihan ääneen kännissä tai ei, niin se tarkoittaa loppujen lopuksi kaikkea mitä vain sen haluaa tarkoittavan. Tai ainakin sen, että hän haluaa minua.
Ja kun noin 40v kuviksen opettaja kehaisee:"Olet niin valokuvauksellinen. Voinko ottaa susta kuvan?". Ei sitä pidä mitenkään inhottavana tai ainakaan välttämättä outona ja asiattomana. Mutta kun oman isän ystävä haluaa kuvata sinut ylhäältä,alhaalta,sivulta ja takaa että edestä niin puun alla kuin hänen asuntoautonsa edessä että sängylläkin, alkaa iho mennä kananlihalle ja silmät laajeta sitä mukaa kun paniikki leviää päästä varpaisiin.
Ja kun ystävän entinen poikaystävä pyytää rannalle istumaan kanssaan, se tuntuu oudolta ja joutuu melkein väkisinkin kieltäytymään. Vaikka toki voi suostuakin, mutta miehen entinen suhde on kuitenkin vaikuttanut päätökseen jo ennen kuin oma vuoro vasta edes tuli. Ja kun taas puolituttu mies, joka on tuore isä, mutta ei silti seurustele lapsensa äidin kanssa pyytää sinua elokuviin tai jonnekkin, kyllähän sitä alkaa miettiä niitä asioita, joita miekkosesta jo tietää. Jokaisen historia todellakin määrittelee meidät. Näytämme usein siltä mistä imemme vaikutteita ja mitä lappaamme sisäämme tai missä olemme käyneet.
Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia samoihin asioihin niin kauan kuin olemme erilaisia.
Jos kaikki näyttäisimme Megan Foxeilta ja kaikilla meillä olisi sama historia, ei ihmisten ja toisen sukupuolen kanssa kommunikointi olisikaan enää yhtään haastavaa.
Ja sitten ehkä koittaisimme keksiä uusia haasteita, ehkä poiketa kaavasta ja blondata hiukset tai ns. kääntyä lesboksi. Kun tarpeeksi moni kyllästyisi haasteettomuuteen, tuloksena olisi nykytilanne. Joka ei oikeastaan ole edes paha.
Mistä nytkin olisin kirjoittanut, jos kaikki miehet olisivat Orlando Bloomin, Russell Brandin, Johnny Deppin ja Cam Gigandetin sekoituksia? En olisi ainakaan valittanut.
No comments:
Post a Comment