Don't give me the evils!

Vihaan sitä, kun näkee tai tapaa jonkun jätkän, jonka kanssa on ollu jotain, ja sitten niillä on tyttöystävä mukana. Ei siinä tyttöystävässä muuten mitään, mutta useimmiten ne kattoo mua ihan järkyttävän pahasti. Tai sitten ne alkaa kiehnätä siinä jätkässä kun joku sika mudassa.
En tavallaan tajua, mutta olen miettinyt asiaa ja keksinyt jotain syitä tollaseen käytökseen.
Esimerkiksi, että ne tahtoo näyttää miten hyvin niillä menee ja ah, et voi rikkoa tätä autuutta! Mutta haloo? Jossei mua enää kiinnostanu, niin miksi nyt kiinnostais?! Okei ehkä JOSKUS mulla saattaa välähtää ja varattu mies tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin ne sadat miljoonat vapaat urokset. Mutta silti.
No entäs se pahalla silmällä katsominen? Joku outo puolustusstrategia ehkä? Että hyökkää ennen kuin toinen ehtii hyökätä.. Mutta taaskin, jos oon napannu sen jo kerran ja hylänny niin miks mä sen nyt haluaisin? En ole kissa, joka päästää hiiren vapaaksi ja sitten nappaa taas vaan siksi, että voi napata sen taas..Ei, en halua sitä takaisin. Varsinkaan, kun joku muu syö sitä nyt. En ole raadonsyöjäkään.

Vanha suola tietenkin.. Mutta pitääkö sitä ruveta heti hyökkäämään päälle kun vain päin katsoo? Jos se vanha suola alkaisi vaivaamaan, niin todennäköisesti kokeilisin ensin jos uusi suola korvaisi. Jollei, niin sitten isken kiinni uudelleen. Mutta eikö se ole sen ajan murhe? Toki jos itse on se joka ensin mulkaisee pahasti, niin sitten se takaisin saatu paha katse ei tunnu niin väärältä. Mutta uuden tyttöystävän pahalla silmällä kyylääminen ei ainakaan nopeuta(todennäköisesti ainakaan) sen entisen takaisin saantia.
Mutta voi sekin toimia, jos entinen vielä välittää, niin uuden tytön pahat sanat entisestä tytöstä saattavat aiheuttaa ryppyjä "rakkauteen"..  Mutta yleensä pahasti kyyläävät uudet tyttöystävät ovat vain sekopäitä. Mielestäni se, ettei käyttäydy mitenkään eri tavalla on parempi vaihtoehto. Sillä ne, ketkä suunnittelevat nappaavansa saaliin takaisin saattavat joutua muuttamaan suunnitelmiaan sen takia. Ja ne ketkä eivät välitä, eivät joudu puimaan syitä pahaan mulkaisuun tai yltiölääpintään myöhemmin.

Myös ne edellä kuvaillun vastakohtamaiset uudet tyttöystävät ovat melko rasittavia. Onko mitään pahempaa kun, että uusi tyttöystävä on kuullut susta? Tai pitää susta sen perusteella!? "Voi X on puhunu susta ihan hirveesti! Sä oot kuulemma tehny tätä ja tätä ja käyny tuolla ja tuolla! Vähä siistiä!" Tässä tapauksessa on se hyvä puoli toki, että jos vanha suola alkaa janottaa, ei tässä tapauksessa ole ainakaan vihainen nykyinen esteenä. Mutta jos toinen on mukava, niin niitä on epämiellyttävämpää loukata. Ja mitä siihen raadonsyöntiin tässä kohtaa tulee, niin se ei päde. Sillä liha säilyy, kun se on suolattu. EIKÖ? Vanhalla suolalla suolattu maukas liha maistuu vielä hetkenkin päästä..
Muttei suolaakaan saisi liikaa syödä.

Ärsytyssytytys

Ei tulta ilman savua ja ei savua ilman tulta.
Nyt savuaa, voin kertoa.

Joskus ihmisten ystävällisyys on raivostuttavaa!
Esimerkiksi kun kysyy, että mennäänkö shoppailemaan/juomaan/juhlimaan/lenkille, niin jotkut valehtelevat silmät kirkkaina loistaen, että ei sovi,koska lupasin vahtia pikkusiskoa/jalkani on poikki/minulla ei ole rahaa/olen vähän kipeä ja niin edelleen, vaikka totuus olisikin vain, että ei jaksa tai ei kiinnosta.
Sama pätee muun muassa kommunikointi-ongelmiin. Jos henkilö ei vastaa puheluusi, niin ehkei hän vaan ehtinyt ajoissa. Mutta aina voi kuitenkin soittaa takaisin..ellei sitten soita ilman numeroa..tai palvelunumerosta.

Tekstiviestiin voi kuitenkin vastata heti kun sen saa, tai myöhemminkin. Mutta jollei viestiin vastaa, on siihen vain pari hyväksyttävää syytä:
1) Saldo kiinni/loppu
2) Unohdin
Mutta tässä numero 2'ssakin on se huono puoli, että jos toinen ei muista vastata normaalina aikana lähetettyyn viestiin niin ei lähettäjän kanssa kommunikointi taida olla minkäänlainen prioriteetti. Yöllä tai todella aikaisin aamulla lähetetyt ovat asia erikseen. Ja viestit, jotka eivät sisällä kysymystä.
3) Puhelin ei toimi
Teknologiaa on aina hyvä syyttää. (Varsinkin jos se on saksalaista.) Myös tietokoneen välityksellä tapahtuva kommunikointi saattaa joskus kärsiä tai "kärsiä" kun tietokone lahoaa tai Internet pätkii.

Myös avioliittoon liitetty joka iltainen 'päänsärky' on mielestäni vähän niin ja näin. Jos sanoo suoraan etten anteeksi nyt vaan jaksa tai HALUA. Niin, se voi olla toiselle masentavaa kuultavaa. Päänsärky on kuitenkin hyvä syntipukki. Mutta totuus on pitkän päälle mukavampi vieras kuin ainainen päänsärky.

Mutta valehtelu saa kyllä yhden pisteen siitä, että joskus se toimii kuin tyynynä. Pehmeämpi lasku. Ettei toista satu niin paljon. Tietenkin toinen ei loukkaannu (ainakaan pitäisi loukkaantua) jos viestiin/puheluun/emailiin, ei tullut koskaan vastausta vain siksi, että puhelin/tietokone/Internet ei oikein toiminut.

Miehet. Ja me naiset..

This summary is not available. Please click here to view the post.

13.13

Heräsin tänään siihen, että sain kaksi tyhjää viestiä.
Sitten katsoin ulos.
Siellä satoi rankasti.
LUNTA.
Tosi hieno alku päivälle, jona piti saada paljon aikaseksi.
Lenkille oli mentävä vaikka lunta tupruttikin.
Heräsin ainakin ja se sen lenkin tarkoitus olikin. Muuten olisin kierinyt sängyssä vielä tunnin ja sitten facebookannut ja lukenut blogeja ja kuunntellut musiikkia ja jotain ei kovin tuottoisaa.
Nyt olen kuitenkin tehnyt MELKEIN jo yhden Turun AMK'n ennakkotehtävistä. Näkee jo selvästi, että minä..tai ainakin joku, hyppää jonkun aidan yli. Taustasta ei sanottu mitään tehtävänannossa joten sävelsin vähän itse sellaista skitsofrenistä maisemaa. Voi olla, että joudun pyyhkimään muutaman hullun yksityiskohdan pois.. Voi myös olla, että kuvasta tulee todella harmaa, sillä VIHAAN värittämistä. Sillä pilaa minkä vain hyvän piirustuksen.
Nyt voisin liihottaa keittiöön ja etsiä jotain kevyttä lounasta. Myöhemmin olisi tarkoitus käydä kirjastossa viemässä tuo pääsykoe-kirja pois :I Nyyh.

rakkaus on banaanikakku.

En yleensä postaile monta kertaa päivässä. Joskus minulla oli tapana kirjoittaa joka päivä tai ainakin pari kolme kertaa viikossa. Suomen elämässäni tapahtuu niin vähän sellaista, josta voisin tai viitsisin tänne kirjoittaa, että materiaali, josta nämä jutut tulevat..on..no, aika suppea. Nytkin sain idean kirjoittaa toisen postin tänään, kun olin lukenut Sharonin postauksen eiliseltä.
http://sharonin.blogspot.com/2010/04/kun-tiemme-kohtaavat.html
Rakkaudestahan siinä puhuttiin ja siitä rakastumisen ja rakkauden tunteesta.
Hienoa.
Sitten selasin youtube-historiaani. Mistäs muusta kuin rakkaudesta nekin puhuvat..
Esim.
Taio Cruz- break your heart
Ismo Alanko - rakkaus on ruma sana
Emiliana Torrini - Jungle drum
blink-182 - first date
Timbaland & Katy Perry - if we ever meet again
Ke$ha - your love is my drug
Mutta onneksi seassa on muutama eminem, raappana yms, jotka eivät laula suoranaisesti rakkaudesta.
Mukaan on päässyt tietty myös kaikenlaisia ero-kappaleita ja sen suuntaisia, kuten
Lily Allen - Smile
Katy Perry - U r so gay & Hot n cold

Mitä tuohon rakkauteen sitten tarvitaan?
Ainakin rohkeutta! Vasta sitten tietää olevansa rakastunut tai ainakin rakastumassa kun voi ajatella, että ei haittaa vaikka "loukkaantuisi", sillä toinen on sen arvoinen. Ja ei haittaa, vaikka mielestään nolaisi itsensä tai joutuisi itkemään mahdollisen eron jälkeen kuukausi kaupalla.. Pitää uskaltaa heittäytyä ja antaa toisen nostaa ylös tai ottaa riski, että toinen ei autakaan ylös.
Tosin tähänkin sääntöön löytyy poikkeus, vaikka rohkeus onkin tosi key ingredient rakkaudessa. Itse ainakin ole ollut rakastunut takuuvarmasti, ja voi olla, että olen sitä vieläkin, mutta en kuitenkaan pystynyt/pysty heittäytymään siihen. Mutta kaikki muu löytyy kyllä. Tein kerran banaanikakunkin. Ilman banaaneja. Hyvää siitä tuli silti. Korvasin banaanit banaanijugurtilla. Toiset eivät ehkä pitäneet banaanikakustani, mutta minusta se oli loistava mestariteos. 
Tarvitaan myös halu. Kaikkeen. Suojella toista, tehdä toinen iloiseksi, piristää toista, sopia kaikkea ja kaikki toisen kanssa, halu joustaa toisen vuoksi yms. Sekä halu olla toisen.
Kliseehän on, ettei kukaan voi rakastaa sinua, ellet rakasta itseäsi. Ei pidä paikkaansa. Vaikkei olisikaan todella sinut itsensä kanssa, voi joku toinen silti rakastaa sinua. Omien vikojen vatvominen ei kuitenkaan mitenkään ole romantiikkaa nostattavaa.
Rakkaus ei aina vaadi edes sitä, että se sanotaan ääneen. Joskus se voi jopa tuhota kaiken. Tai ainakin järkyttää. Ja tiedän kyllä mistä puhun. Joskus rakkaus on vain tunne. Nälkäkin on tunne. Ja banaanikakku, josta puuttuu banaani voi tyydyttää nälän. Joskus se, ettei rakkaudesta puhuta sellaisenaan, voi olla hyvä idea. Tykkääminen ja pitäminen eivät kuitenkaan mielestäni voi todellakaan toimia rakkauden synonyyminä. Tykkään vihreästä. Pidän rahasta. Tykkään karkista. Pidän uusista farkuistani. Voisin kuitenkin elää ilman kaikkea sitä, mistä pidän tai tykkään. Sitä, mitä rakastan, en voi elää ilman. Rakasta ananasta. Rakastan suklaata. Rakastan elokuvia. Rakastan hyvää oloa.
Kuinka helppoa sitten on sanoa, että rakastaa jotakuta ihmistä? Helppoa se on ainakin silloin kun sitä ei tarkoita. Silloin kun ei ole varma, silloin se on erittäin vaikeaa. Kun ei ole aivan selvinpäin, se on helpompi sanoa, mutta silloin sitä ei lasketa. Kun asiasta on ihan varma, se on helppo sanoa, mutta voi olla silti hieman pelottavaa varsinkin jossei tiedä mitä toinen vastaa. Onneksi on olemassa muita lauseita, joilla ilmaista tuntemuksiaan. Ikävää vain, että joskus miesten putkiaivot eivät riitä salaviestin avaamiseen. Eikä aina naistenkaan. Ja joskus naiset eivät osaa olettaa, että miehen sanoma olikin salaviesti eivätkä ala rusikoimaan viestiä auki. Kun viesti aukeaa tai asia sanotaan selvästi tapahtuu joko paniikki tai ääretön hymy.
Ei haluttu rakkaus on kamalaa. Tavallaan. Vaikka onhan se imartelevaa. Tuntuu mukavalta. Mutta loppujen lopuksi se on kuin muotilehden parfyymi-näyte: tavallaan säälittävä ja ei sitä, mitä se luulee olevansa. Sitä voi yrittää hinkata itseensä siinä toivossa, että se tarttuisi, ja toivoa, ettei kukaan nää. Kun ystäväsi ex-poikaystävä vie sinut rannalle iltamyöhään ja pitää sinut sylissään lämpimänä, tiedät, että tämä ei nyt mene ihan oikein, muttet silti välttämättä sano mitään. Voi olla, että alat seurustella pojan kanssa joka on 'ihan kiva', mutta silti tiedät mistä saisi parempaakin. Vastaat hänen lepertyihinsä vaivatta, mutta vaivaannut kun ajattelet asiaa jälkeen päin.
Mutta pahinta on, kun tiedät mitä haluat. Ja tiedät, että voit saada sen. Se voi jopa pitää kädestäsi juuri kiinni ja puhua sinulle kauniista asioista. Tiedät, että 'This is it.' Ei Michael Jackson 'this-is-it' vaan this is IT! Mutta mitä jos key ingredient puuttuu? Mitä jos makaa jo valmiiksi maassa ja ei usko, että toinen auttaa sieltä ylös? Mitä jos on mennyt tahallaan piiloon makaamaan, ettei toinen voi edes auttaa ylös? Mitä jossei tiedä tahtooko olla jonkun? Vaikka se tuntuisikin oikealta. Mutta ei kuitenkaan kokonaan.. Onko rakkaudessa sijaa epäilykselle? Onko epäilys rakkaudessa luottamuspulaa itseään vai sitä toista kohtaan? Ehkä molempia. Ehkä luottamuspulaa onkin syy. Voiko epäilyksen luoman aukon täyttää? Jos sinulla on pizzan täyteet, muttei pohjaa, niin voiko siitä tehdä pizzan? Jos käyttää leipää pohjana?
Ei.Pizzaan kuuluu myös pohja. Rakkauteen tarvitaan rakkautta. Rakkaus on monia asioita, mutta kaikkia niitä tarvitaan. Minä päätän itse miten rakastan. En anna edes itseni kertoa, miten rakastaa. Jos haluan tehdä banaanikakun, teen sen vaikka kurasta ja kävyistä ja ripottelen päälle sokeria ja kissoja. Jos se mielestäni on rakkautta, niin sitten se todennäköisesti on. Jos banaaniton banaanikakku on sen toisen mielestä banaanikakkua myös, se tarkoittaa vain yhtä asiaa: Nälkä lähti, mutta rakkaus tuli ja tuntuu.

(Se, miten rakkaus ilmenee, onkin toinen tarina.)

It's better to learn from your mistakes than never taking any risks.

Päivän biisi: Wolfmother - Vagabond (500days of summer -soundtrackiltä)
Päivän löytö: http://40daysbitches.blogspot.com/

Olin eilen Porissa hieman lisäshoppaamassa. Sunnuntaina kävinkin siellä hieman häröilemässä. Sunnuntain saldoksi tuli coralli Gina Tricotin toppi ja liehuva, rento vaal.sin paituli. Raxissa käytiin ahmimassa koko rahan edestä: 20e lahjakortin jälkeen maksua kertyi jopa 2e! Eli 1e per nuppi. Ei paha. Reindeerspotting tsekattiin myös. Toivottavasti pääsee ulkomaiseenkin levitykseen. Tykkäsin aika paljonkin, vaikka yleensä dokumentit päätyvät olemaan kuivia ja kömpelöitä.
Eilisen saldo olikin sitten vähän muhkeampi, sillä aikaa oli rajattomasti. Ja rahaakin ihan hyvin.
-harmaa h&m  hame
-musta h&m hame
-musta h&m perustoppi
-sinimeleerattu h&m toppi
-nahkanyöri, joka tulee toimimaan Ginan vaal.sin paitulin vyönä
-valkoiset tennarit
-mustat tennari/lenkkari-hybridit
-siniset legginssit
-sukkahousuja
-nudet transformerit brat(jotka oli pakko ostaa vaikka ne maksoikin farkkujen verran. Mutta se oli match made in heaven..)
-'boyfriend'-farkut h&m'stä
-ripsien värjäysainetta. Hapetinta en tietenkään tajunnut ostaa.
-jäätelöitä LIDListä. Haha!
-popcornia! Viikonloppu tulee aina!
-InStyle USA (MMMMH<3)

Hauskaa miten viidellä eurolla saa niin yleellisen olon. Tuli niin nostalginen olo lukea InStyleä. Ainoa ero tämän ja sen alkuperäisen InStylen nostattaman tunteen välillä on, että nyt en voi vain päättää mennä lauantaina kokeilemaan noita Michael Korsin kenkiä.. tai heiluttelemaan mastercardia ja ostaa tuollaiset rannekorut ja ostaa juuri samat aineet mitä lehdessäkin on esitelty. Nyt voin vain huokailla ja miettiä vaihtoehtoisia tuotteita.
Jonkunlainen ihana olo tuli kyllä silloinkin, kun tajusin, että olin saanut itselleni miljoona mahtavaa tavaraa, jotka oikeasti tarvitsin..ja vielä paremmat ja halvemmalla mitä olin kuvitellut.
Eilen ja tänään minulle soitteli outo numero. En siis vastannut. Mutta tänään päätin soittaa takaisin ja kävi ilmi, että olisin saanut kesätyöpaikan. No, minulla on tietääkseni jo yksi niin en toista tarvitse. Melkoinen onnistumisprosentti mielestäni, että hain muistaakseni 3 kesätyöhön ja 2 halusi minut haastatteluun ja molemmat halusivat palkata minut. No kyllä tämä hyvä tuuri ja sillä kehuskelu vielä kostautuu. Murran jalkani tai käteni varmaan heti alkukesästä tai jotain muuta hienoa. Ehkä minut pidätetään tai yritys menee konkurssiin.
Tuo 40daysbitches-blogi inspasi minua nyt hieman. Meinasin nimittäin hakea TOISEN jäätelön, mutta enpäs hakenutkaan! Ja ajattelin mennä tänään lenkille. Ajattelen sitä vieläkin. Mutta vasta kun on illempi. Nyt siellä on liian valoisaa ja tuulee liikaa. (Jep, seliseli..)
40daysbitches-blogin kunniaksi paljastan omat syöminkini tältä päivältä:
-noin 3lasia appelsiinimehua
-3 ruisleipää emmentaalilla ja kalkkunalla plus minilättalla
-1 suklaajäätelöpuikko
-vettä
Illalla ajattelin syödä broccoli,kukkakaali&porkkana-mixiä ja ehkä pinaattilättyjä. Ja maitoa.
Iltapalaksi vedän todennäköisesti vettä ja lisää vettä. Ehkä jotain muutakin. Mutten ainakaan jäätelöä enkä vaaleaa leipää.

Ainiin! Eilen värjäsin hiukseni! Ihan itse. Aioin ensin tehdä raitoja. Ja itseasissa teinkin niitä, mutta hiusten kuivuttua, ei niitä paljon näkynyt.. Ehken antanut värin olla tarpeeksi kauaa.. Niinpä levittelin lisää väriä päähäni. Keskityin lähinnä juurikasvu-alueeseen ja siihen, etten saa hermoromahdusta. On nimittäin ihan hirveää tehdä jotain itselleen, mistä ei tiedä mitä tapahtuu. Ja joutuu elämään sen tuloksen kanssa! Ainakin muutaman tunnin kunnes pääsee kauppaan ostamaan uuden peittovärin. Ehkä murehtimiseni tähden, tai ehkä puhtaan amatööritaitoni takia, tulos kuitenkin miellyttää silmääni. Ehkä siksi, etten nää mitä damagea aiheutin hiuksille jotka ovat pääni toisella puolella silmieni ulottumattomissa. Tai ehkä siksi, että minulla ei ole piilareita silmissäni. Mutta tuokin asia korjautuu pian! Sillä tilasin sunnuntaina kulutushuumassani uusia piilareita! Ei viime tilauksesta ollutkaan kulunut kun vain kaksi vuotta! Viimeistään ensi tiistaina ne kai tulevat. Pidän peukkuja.

30.pvään mennessä taas yksi satsi ennakkotehtäviä pitää olla valmiina. Huh huh. Turun AMK'n animaatio ja elokuva. Tänään jo pohjailin tehtäviä. Huomenna menen varmaan istumaan linja-autopysäkille ja aistimaan.. viereisen juottolan hohkaamia viboja. How cool is that!?

Tänään ei tule televisiosta vissiinkään MITÄÄN hyvää, joten se lenkki-idea ei ole ehkä hullumpi idea. Tai sitten vien kirjastoon surullisin mielin myöhässä olevan kirjan. Kirjan jonka olen toki jo lukenut, mutta vasta kerran. En yleensä lue kirjoja kahta kertaa peräkkäin, mutta tämä onkin pääsykoekirja.. Pitänee ostaa oma, sillä tämä teos on jo varattu, joten en voi pidentääkään lainaa. Enkä tehdä muistiinpanoja siitä.. Vai ehtisinkö sittenkin? Ehtisin varmaan. Mutta en taida viitsiä stressata itseäni. Kirjaan vain ylös aiheet kirjasta ja googlailen. Ja tilaan kirjan jos se on saatavilla. Ja jos viitsin sitäkään sitten loppujen lopuksi.

"My friends are so beautiful.."

Aina kun ajattelen sanaa Friends, minulle tulee mielee Band of Skulls'n biisi 'Friends' ja TV-sarja Friends.
Pidän molemmista.

Se, että ihmisellä on kavereita ja ystäviä, on upea asia. Onkin sanoinkuvailemattoman vaikeaa sanoin kuvailla miten hienona asiana pidän ystäviäni ja kavereitani.

Luin tuossa joku viikko sitten netistä, ehkä iltalehden sivuilta, jutun joka kertoi mistä tunnistaa ystävyyden loppuneen. Siinä puhuttiin ainakin siitä, että toinen ei tahdo nähdä ellei itsellä ole asiaa tai ongelmaa, joka vaatii apua. Puhuttiin myös siitä, että toinen nauraa toisen ongelmille. Tässä kohtaa tulin ajatelleeksi sellaista pikkuseikkaa, että jos se ystävyys on loppumassa, niin eikö sitä muka tunne sen verran epävarmaksi toisen seurassa, ettei luota toiseen enää sen vertaa, että kertoisi ongelmistaan ja asioistaan? Minulle ainakin tulee viilentyneiden kaverisuhteiden vallitessa sellainen olo, että kunnei nyt tiedä, että ollaanko enää, niin en ala kertomaan omia juttujani. Tuo epätietoisuus on kyllä raastavaa, mutta se olisikin melkoinen kuolemanisku KYSYÄ asiaa. Varsinkin, jos ystävyys todellakin olisi loppumassa.

Ystävyys on onneksi vielä helppo määritelmä. Varsinkin jos vaihtoehdot ovat rajoittuneet ystävään ja kaveriin. Mutta ystävä vai enemmän kuin ystävä, saattaa olla vaikeampi. After all, onhan se ainoa, ero siinä lähinnä fyysinen. Ystäviä saa pussata, mutta ei sen enempää..Ellei ole jotain ihmejärjestelyä... Ystäviä saa myös halata ja koskettaa. Mutta tuo nyt on vain minun mielipiteeni. Kaikki eivät tykkää siitä, että heitä kosketaan. Toisille kaikki fyysinen toiminta kuuluu siihen enemmän kuin ystäviä -juttuun.. Myönnettäköön, että tuossa omassa ideassani, että ystäviä saa koskea,halata ja pussata on se ongelma, että tunteet voivat muuttua ja sitten väärät ideat tulevat..

Ihmissuhteissa on sekin inhottava puoli, että joskus niistä ei tosiaan tiedä mitä ne ovat: Ollaanko me kavereita vai ystäviä? Vastaatko sinä 'Kavereita' ja minä sanon 'Ystäviä', awkward...
Minusta kaverit ovat lähinnä niitä, joiden kanssa hengataan vaan. Ja ystäville voidaan kertoa syvällisempiä juttuja. Joten ero on mielestäni ilmeinen.. Ero on yhtä iso kuin ystäväpojan ja poikaystävän välillä: Ystäväpoika on poika, jonka kanssa hengataan ja kerrotaan asioita, mutta poikaystävä..no, poikaystävän kanssa voi tehdä mitä vain yhdessä halutaan. Ja jos ystäväpoika sanoo, että pitää mennä, niin hän menee. Mutta poikaystävä sanoo, että pitää mennä, mutta voit tulla mukaankin tai sitten en menekään.
Toki välimuotojakin löytyy.

Joskus minua ärsyttää miten ihmiset haluavat lyödä leimoja kaikenlaisiin ihmisyhteyksiin. Minusta totuus nimittäin on, että usein ihmiset eivät tiedä itsekään mistä on kyse ja jotkut eivät uskalla tai halua miettiä asiaa. Tunsin joskus nuoren miehen, joka oli vapaassa suhteessa erään tytön kanssa. Anteeksi mitä vittua.. Eli te voitte hengata ja oikeastaan seurustella muidenkin kanssa? Tehdä mitä ja ketä haluatte? Ehm..
En ymmärrä miten joku voi elää vapaassa suhteessa! Suhdehan on juuri sitä, että on pari jonkun kanssa.Ja pariin kuuluu vain kaksi ihmistä. Vaikka olenkin kuullut kaikenlaisia kliseitä siitä, että jos toista rakastaa niin antaa sen juosta vapaana. Kuullostaa hienolta, ja tavallaan jopa sopivalta, sillä ovathan monet miehet melkoisia villieläimiä. Mutta jotenkin nekin on kesytettävä. Eikä suttakaan varmaan kesytetty niin, että sanottiin, että "Tuu käymään aina kun kiinnostaa.." Minusta ei ole vapaaseen suhteeseen. Minusta se on molempien osapuolien huijaamista. Kaipa tuo on niille, ketkä ovat niin epävarmoja, etteivät uskalla vaatia, että toinen on "VAIN minun".
Minä en kuulu heihin. Minä uskallan vaatia. Ja niin minä yleensä teenkin. Joka päivä, joka minuutti. Mikä on minun on vain minun. Oli kyse sitten tuolista,paikasta,kaverista,ystävästä tai poikaystävästä. Kaikki yhtä minun. En ole vielä saanut jäsenneltyä kokonaiskuvaa siitä, mitä omistushaluni on. Onko se epävarmuutta? Epäluottamusta?Luottamusongelmia yleensäkin? Vai ihan vain vittumaisuutta..

Ystävyyden ja kaiken kiintymiseen liittyvän pahin sivutuote on se, että niistä ihmisistä tulee oikeasti tärkeitä. Ja kun joutuu elämään hetken niitä ilman, tulee avuton ja tyhjä olo.
Minulla on juuri nyt tuollainen tunne.
Yksi on tuolla, toinen tuolla..joku meni Turkuun, joku on ulkomailla, joku meni pohjoiseen, joku on kipeä ja joku töissä ja yksi nukkuu.

Avuttomuuden ja tyhjän olon seuraava, pahempi muoto on se olo, kun ei ole jonkun rakastamansa seurassa. Tai jonkun kenestä tykkää-tykkää. Tai pitää silleeen.. Se olo on lamauttava. Varsinkin, jos on vainoharhainen. Se olo saa sinut levottomaksi ja masentuneeksi. Varsinkin, jos omistaa mielestään syyn pelätä, että toiselle käy jotain. Se olo saa sinut pelkäämään pahinta.  Se olo saa sinut suuttumaan ja päättämään, että olet hänelle vihainen. Se olo saa sinut unohtamaan nälän ja janon, vaikket olisi syönyt viikkoon. Se olo saa sinut haluamaan nukkua, kunnes näette taas. Mutta kun näette taas, unohdat kaiken. Voisit kyllä syödä hänet nälkääsi, ainakin tietäisit missä hän on. Et ole enää vihainen,et masentunut, etkä levoton. On vain onnellisuutta.
Niin yleensä tapahtuu, kun saa mitä todella haluaa ja tarvitsee.

Pieniä isoja asioita.

Suutuin kerran eräälle kaverilleni siitä, että hän sanoi, että kuuntelen musiikkia, jota ei oikeastaan voi edes kutsua musiikiksi. Niin huonoa se hänestä oli. Vaikka tämä olikin vain hänen mielipiteensä, suutuin ja en puhunut hänelle varmaan vuoteen.
Eräs toinen tuttuni sanoi samaa mitä em. kaverikin oli sanonut - en puhunut hänelle enää sen jälkeen ja bannasin hänet MSN messengeristä.
Ala-asteella yksi luokkamme pojista istui pulpetilleni - "rakastuin" häneen.
Pitkäaikainen, silloinen ystäväni sanoi minulle ohi mennen hänen luonaan, että jos avaan oven ja hänen kissansa karkaa ulos, niin hän tappaa minut. En pitänyt häneen sen jälkeen paljoakaan yhteyttä, saati avannut hänen oveaan.
Viimeinen niitti tuohon yhteyden katkeamiseen oli, että hän sanoi parasta ihmistäni "ihan tyhmäksi" ja "maailman ärsyttävimmäksi". Kyllä, tästä on jo monta vuotta. Nykyään sanavarasto riittäisi enemmän kuvaileviin sanoihin.
Kerhokaverini kertoi minulle, että kerhon viereiseen peltoon on haudattu merirosvoaarre. Uskoin. Totuus paljastui vasta vuosia myöhemmin. Olen katkera.
Eräs (vähemmän silmääni ja sydäntäni miellyttävä) miespuolinen päätti tyrannin lailla, yllättäen ja anteeksipyytelemättä, pussata minua. Rikoin hänen kännykkänsä.
Eräs toinen sanoi, että gerbiilini ovat tyhmiä eläimiä: kaadoin 1,5L viiniä hänen päähänsä. Saattaa olla, että löin häntä vielä kaupan päälle pullolla päähän.


Pienistä asioista voi suuttua. Minä ainakin. Joskus.


Alennusmyynneissä joku tuntematon SUOMALAINEN tyttö tönäisi minua ja pyysi anteeksi, tulin todella iloiseksi. En töytäisystä, vaan siitä, että minulta pyydettiin anteeksi.. Suomessa!
Telkkarista tuli vihdoinkin Frendien jakso jota en ollut ennen nähnyt! Ihanaa!
Tätä on tapahtunut enemmän kuin yhden kerran: Tekstasin kaverilleni/ystävälleni, ja hän vastasi takaisin heti! Vaikka tekstiviestin yksi parhaista puolista onkin, että sen voi lukea ja vastata myöhemminkin ei sitä ominaisuutta tarvitse aina käyttää! Ja uskallankin julistaa, että yksi maailman ihanimmista asioista on, että tekstiviestiinsä saa NOPEAN vastauksen ja yksi maailman kamalimmista asioista on, että tekstiviestiin ei saa vastausta IKINÄ tai vasta monen päivän jälkeen.
Kerran äitini teki pyytämättä minulle kasvisgratiinia. Se oli parempaa kasvisgratiinia kuin kasvisgratiini yleensä.
Sain mukavan kommentin Facebookissa. Hymyilin koko loppupäivän.
Minulla oli ollut kova ikävä erästä ihmistä jo kauan ja sitten kun taas kerran mietin ikävääni, hän soitti minulle.
En osannut pukea tunteitani ja ajatuksiani sanoiksi, mutta minua ymmärrettiin silti.
Jotain mitä en uskonut koskaan tapahtuvan, mutta toivoin tapahtuvan, tapahtui.
Halusin ostaa kengät. Menin kauppaan ja löysinkin mahtavan parin. Ne maksoivat $300. Vein ne silti kassalle ja maksoin. Ne olivatkin alennuksessa!


Joistain pikkuasioista voi tulla myös onnelliseksi.

Fresh start

Onnellisuus.

Pitkän mietinnän jälkeen päädyin tuohon sanaan: Onnellisuus. Minusta on tärkeää aloittaa fresh start -blogi jollain hyvällä sanalla, eikä onnellisuutta parempaa tilaa ole olemassakaan. Vaikka myönnettäköön, että myös sana rakkaus kävi mielessä, mutta onnellisuus voi pitää sisällään rakkauden. Tai rakkaus voi olla onnellisuuden lähde. Myös melkein mikä vain voi olla fresh start. Ja juuri se on sitä mitä haluan juuri nyt. Se tekisi minut onnelliseksi. Jottei asia olisi liian yksinkertainen, niin pitänee myöntää, etten tiedä minkä suhteen haluaisin uuden alun.

Ideoita minulla kyllä olisi! Tässä yksi, jonka postitäti heilautti laatikkoon tänään:

Ihanaa! "Sensitive materials enclosed"..
Tästä jutusta lisää sitten kun jotain päätöksiä on syntynyt.

Kun olin tuolla Ison Meren tuolla puolen ja Ison Amerikan paremmalla rannikolla, niin pääsin musiikkiliikkeisiin aina kun halusin ja voisin melkeinpä sanoa, että saatoin ostaa mitä vain halusin, koska vain halusin. Silti, jostain kummasta syystä, en ikinä ostanut Katy Perryn CD-levyä! Miksi!? Varsinkin viime päivät olen katyperryillyt paljonpaljonpaljon. Harkitsenkin, että kun kasvan isoksi (tai okei, sitten kun värjään hiukset ja laihdun ja lopetan suomen puhumisen ja menen kihloihin, ah niin upean, Russell Brandin kanssa) niin minusta tulee Katy Perry! No shit! Varsinki 'Ur so gay' ja 30H!3'n kanssa tehty 'Starstuck' miellyttävät korvaani erityisesti. myös 'Hot n Cold' kuullostaa taas hyvältä, kunnei sitä ole liikaa iPodista laittanut soimaan.. Sen sentään sain iTunesista ostettua. Kyllä, ostan musiikkini. 99% elokuvistani ostan myös. Ihan vain siksi, että minusta se on erittäin väärin, että toisten upeasti tehdystä työstä, josta tahtoo nauttia, ei haluta maksaa! Sama kuin varastaisi leipää leipomosta ja menisi myöhemmin vielä sanomaan, että oli muuten hyvää leipää vaikken maksanutkaan.. Onneksi elokuvateatteri-kokemusta ei voi vielä ladata netistä. Rakastan elokuvateattereita<3

You're so sad you should buy a Happy Meal
You're so skinny you should really supersize the deal

Elokuvista voisin sanoa senkin verran, että niihin aion itsekin tulevaisuudessani keskittyä. Tavalla tai toisella. Muun muassa TAMK'iin, Metropoliaan ja entiseen TAIK'iin(eli Aalto-yliopistoon) aion hakea, jos vaikka elokuva-alasta saisi ammatin. Helppo tietenkään noihin koulutusohjelmiin ei ole päästä, mutta ei sinne kotoa tulla pyytämään, joten haettava on! Ennakkotehtävätkään ei ole mitään liian helppoja. Onneksi! Olisi turhauttavaa, jos ne saisi valmiiksi päivässä enempiä ajattelematta. Vaikka toki joskus asioita ei kannata miettiä liian tarkkaan.