rakkaus on banaanikakku.

En yleensä postaile monta kertaa päivässä. Joskus minulla oli tapana kirjoittaa joka päivä tai ainakin pari kolme kertaa viikossa. Suomen elämässäni tapahtuu niin vähän sellaista, josta voisin tai viitsisin tänne kirjoittaa, että materiaali, josta nämä jutut tulevat..on..no, aika suppea. Nytkin sain idean kirjoittaa toisen postin tänään, kun olin lukenut Sharonin postauksen eiliseltä.
http://sharonin.blogspot.com/2010/04/kun-tiemme-kohtaavat.html
Rakkaudestahan siinä puhuttiin ja siitä rakastumisen ja rakkauden tunteesta.
Hienoa.
Sitten selasin youtube-historiaani. Mistäs muusta kuin rakkaudesta nekin puhuvat..
Esim.
Taio Cruz- break your heart
Ismo Alanko - rakkaus on ruma sana
Emiliana Torrini - Jungle drum
blink-182 - first date
Timbaland & Katy Perry - if we ever meet again
Ke$ha - your love is my drug
Mutta onneksi seassa on muutama eminem, raappana yms, jotka eivät laula suoranaisesti rakkaudesta.
Mukaan on päässyt tietty myös kaikenlaisia ero-kappaleita ja sen suuntaisia, kuten
Lily Allen - Smile
Katy Perry - U r so gay & Hot n cold

Mitä tuohon rakkauteen sitten tarvitaan?
Ainakin rohkeutta! Vasta sitten tietää olevansa rakastunut tai ainakin rakastumassa kun voi ajatella, että ei haittaa vaikka "loukkaantuisi", sillä toinen on sen arvoinen. Ja ei haittaa, vaikka mielestään nolaisi itsensä tai joutuisi itkemään mahdollisen eron jälkeen kuukausi kaupalla.. Pitää uskaltaa heittäytyä ja antaa toisen nostaa ylös tai ottaa riski, että toinen ei autakaan ylös.
Tosin tähänkin sääntöön löytyy poikkeus, vaikka rohkeus onkin tosi key ingredient rakkaudessa. Itse ainakin ole ollut rakastunut takuuvarmasti, ja voi olla, että olen sitä vieläkin, mutta en kuitenkaan pystynyt/pysty heittäytymään siihen. Mutta kaikki muu löytyy kyllä. Tein kerran banaanikakunkin. Ilman banaaneja. Hyvää siitä tuli silti. Korvasin banaanit banaanijugurtilla. Toiset eivät ehkä pitäneet banaanikakustani, mutta minusta se oli loistava mestariteos. 
Tarvitaan myös halu. Kaikkeen. Suojella toista, tehdä toinen iloiseksi, piristää toista, sopia kaikkea ja kaikki toisen kanssa, halu joustaa toisen vuoksi yms. Sekä halu olla toisen.
Kliseehän on, ettei kukaan voi rakastaa sinua, ellet rakasta itseäsi. Ei pidä paikkaansa. Vaikkei olisikaan todella sinut itsensä kanssa, voi joku toinen silti rakastaa sinua. Omien vikojen vatvominen ei kuitenkaan mitenkään ole romantiikkaa nostattavaa.
Rakkaus ei aina vaadi edes sitä, että se sanotaan ääneen. Joskus se voi jopa tuhota kaiken. Tai ainakin järkyttää. Ja tiedän kyllä mistä puhun. Joskus rakkaus on vain tunne. Nälkäkin on tunne. Ja banaanikakku, josta puuttuu banaani voi tyydyttää nälän. Joskus se, ettei rakkaudesta puhuta sellaisenaan, voi olla hyvä idea. Tykkääminen ja pitäminen eivät kuitenkaan mielestäni voi todellakaan toimia rakkauden synonyyminä. Tykkään vihreästä. Pidän rahasta. Tykkään karkista. Pidän uusista farkuistani. Voisin kuitenkin elää ilman kaikkea sitä, mistä pidän tai tykkään. Sitä, mitä rakastan, en voi elää ilman. Rakasta ananasta. Rakastan suklaata. Rakastan elokuvia. Rakastan hyvää oloa.
Kuinka helppoa sitten on sanoa, että rakastaa jotakuta ihmistä? Helppoa se on ainakin silloin kun sitä ei tarkoita. Silloin kun ei ole varma, silloin se on erittäin vaikeaa. Kun ei ole aivan selvinpäin, se on helpompi sanoa, mutta silloin sitä ei lasketa. Kun asiasta on ihan varma, se on helppo sanoa, mutta voi olla silti hieman pelottavaa varsinkin jossei tiedä mitä toinen vastaa. Onneksi on olemassa muita lauseita, joilla ilmaista tuntemuksiaan. Ikävää vain, että joskus miesten putkiaivot eivät riitä salaviestin avaamiseen. Eikä aina naistenkaan. Ja joskus naiset eivät osaa olettaa, että miehen sanoma olikin salaviesti eivätkä ala rusikoimaan viestiä auki. Kun viesti aukeaa tai asia sanotaan selvästi tapahtuu joko paniikki tai ääretön hymy.
Ei haluttu rakkaus on kamalaa. Tavallaan. Vaikka onhan se imartelevaa. Tuntuu mukavalta. Mutta loppujen lopuksi se on kuin muotilehden parfyymi-näyte: tavallaan säälittävä ja ei sitä, mitä se luulee olevansa. Sitä voi yrittää hinkata itseensä siinä toivossa, että se tarttuisi, ja toivoa, ettei kukaan nää. Kun ystäväsi ex-poikaystävä vie sinut rannalle iltamyöhään ja pitää sinut sylissään lämpimänä, tiedät, että tämä ei nyt mene ihan oikein, muttet silti välttämättä sano mitään. Voi olla, että alat seurustella pojan kanssa joka on 'ihan kiva', mutta silti tiedät mistä saisi parempaakin. Vastaat hänen lepertyihinsä vaivatta, mutta vaivaannut kun ajattelet asiaa jälkeen päin.
Mutta pahinta on, kun tiedät mitä haluat. Ja tiedät, että voit saada sen. Se voi jopa pitää kädestäsi juuri kiinni ja puhua sinulle kauniista asioista. Tiedät, että 'This is it.' Ei Michael Jackson 'this-is-it' vaan this is IT! Mutta mitä jos key ingredient puuttuu? Mitä jos makaa jo valmiiksi maassa ja ei usko, että toinen auttaa sieltä ylös? Mitä jos on mennyt tahallaan piiloon makaamaan, ettei toinen voi edes auttaa ylös? Mitä jossei tiedä tahtooko olla jonkun? Vaikka se tuntuisikin oikealta. Mutta ei kuitenkaan kokonaan.. Onko rakkaudessa sijaa epäilykselle? Onko epäilys rakkaudessa luottamuspulaa itseään vai sitä toista kohtaan? Ehkä molempia. Ehkä luottamuspulaa onkin syy. Voiko epäilyksen luoman aukon täyttää? Jos sinulla on pizzan täyteet, muttei pohjaa, niin voiko siitä tehdä pizzan? Jos käyttää leipää pohjana?
Ei.Pizzaan kuuluu myös pohja. Rakkauteen tarvitaan rakkautta. Rakkaus on monia asioita, mutta kaikkia niitä tarvitaan. Minä päätän itse miten rakastan. En anna edes itseni kertoa, miten rakastaa. Jos haluan tehdä banaanikakun, teen sen vaikka kurasta ja kävyistä ja ripottelen päälle sokeria ja kissoja. Jos se mielestäni on rakkautta, niin sitten se todennäköisesti on. Jos banaaniton banaanikakku on sen toisen mielestä banaanikakkua myös, se tarkoittaa vain yhtä asiaa: Nälkä lähti, mutta rakkaus tuli ja tuntuu.

(Se, miten rakkaus ilmenee, onkin toinen tarina.)