Kesätyön helvetilliset hetket osa 1

Kesätyöt on tosi jees.
Varsinkin jos palkka on hyvä ja työ suht mukavaa.
Mulla on juuri tällainen tosi jees-paikka.
Mutta hieman helvetillisiä hetkiäkin on..
Tästä alkaakin Kesätyön helvetilliset hetket osa 1:
Olin liukuhihnalla pakkaamassa tuotteita eräänlaisiin astioihin.
Koneeseen tuli kuitenkin jokin vika, eikä niitä astioita tullut minun hihnalleni.
Pieni paniikkihan siinä iski, kun minulle oli kerrottu, että koko kone pysähtyy jos koneen toiseen päähän ei mene pakattua tuotetta. Luulin jo pelastuneeni ja pyysin tuotelaarin toisella sivulla työskentelevältä rouvalta noita pakkausastioita, sillä omat hätävarani olivat loppu ja koneestakaan niitä ei tullut.
Minä: "Hei saisinko niitä kippoja? Multa loppui."
Rouva P:*vilkaisee minua ovelasti hymyillen*
Minä: *heilutan käsiäni* "Heeeeei! Annatko niitä kippoja!? "
Rouva P: *jälleen ovela vilkaisu*
Rouva P alkaa puhua hiljaa, hymyillen, jotain vieressä olevalle tyypille.
Minä: "Hei!! Anna niitä kippoja!"
KONE PYSÄHTYY.
Rouva P: "Ei ne oo kippoja.. ne on rasioita." plus sellainen pää vinossa holhoava ja pilkallinen hymy.

AAARGH.
Niin, että kuulit kyllä kun pyysin niitä kippoja , mutta et sitten antanut niitä etkä vastannut mitään!

Myöhemmin Rouva P tuli vielä sanomaan, että ei hän mulle nauranut mutta se sana kippa oli vaan niin hauska. Toki korjasin tätiä ja sanoin kyllä, että kippo enkä kippa. Kippo oli Rouva P'n mielestä vielä hauskempi.
En viitsinyt alkaa kovistelemaan tätiä.
Jos en tarvitsisi rahavuoria joita tuosta työstä tililleni vyöryy, niin olisin todennäköisesti tehnyt yhden hengen ulosmarssin tai jotain mikä olisi sillä hetkellä ekana tullut mieleen.