Kesätyön helvetilliset hetket osa 2&3

Osa 2:
Kun työssä on jonkin sorttinen kiertosysteemi, jolla työntekijät vaihtavat paikkaa tunnin välein, on mukavaa kulkea sellaisen "jalan jäljissä", joka tietää mitä sillä pisteellä tehdään. Myös takanasi kulkevan voit vain toivoa olevan järkevä ja hyvä tyyppi, jotta tämä tietää mitä hän tekee ja tekee sen myös oikein.
Aina ei kuitenkaan käy niin.

Minulle kävi niin tällä viikolla kolme kertaa: edessäni kulkeva puhui huonoa suomea ja ymmärsi suomea huonosti. Takanani kulki lähes kuuro vanha, kovapäinen nainen.

Lopputulos: Minä en tiennyt mitä seuraavalla pisteellä teen, koska ohjeet tulivat huonolla suomella ja selventäviä kysymyksiäni ei ymmärretty oikein. Vanha nainen, joka tuli pisteelle, jolta itse siirryin pois, taas olisi ymmärtänyt jos olisi kuullut ja kuunnellut antamiani ohjeita ja raporttia viime tunnin töistä. Mutta olenhan vain kesätyön tekijä ja hän on ollut talossa jo yli 10vuotta, joten kyllä hän tietää. Paitsi ettei tiedä. Eikä ehdi tehdä mitä pitäisi ehtiä. Eikä jaksa. Vanhuus ei tule yksin: pää kovenee ja jalat pehmenee.

Osa 3:
Lupaudut ylitöihin siinä uskossa, että teet yksinäsi osaamasi hommaa. Olet juuri oppinut työn sujuvaksi, joten uskot selviytyväsi upeasti.
Mutta mitä sinulle ei kerrottu..on, että saat työkaveriksesi Herra W'n, joka ei osaa kuin erittäin hieman auttavaa suomea ja okei englantia omalla korostuksellaan. Herra W on myös kova hosumaan eikä ole ennen tehnyt työtä, jota hänet on nyt kanssasi määrätty tekemään.
Lopputulos: Muutaman turhan "älä tee noin!","hei ei tolleen!" -huudon jälkeen tajuat huutaa "STOP!" ja samalla tajuat: "Hetkinen, tämä tyyppi ei taidakaan olla suomalainen tai suomenkielinen tai edes sen taitoinen.." Sitten yrität tehdä oman osasi työstä samalla vahtien ja opastaen ja opettaen Herra W'tä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Herra W('n hulvattomat vitsit, kuten suomen sanan 'pussi' ääntäminen sanana pussy ja sanomalla 'Anna minulle pussy pliis' vievät työtehoasi) on hosuvaa sorttia ja hieman ADHD.
Opetus: Lupaa antaa pussy niille, ketkä toimivat oikein.

Kesätyön helvetilliset hetket osa 1

Kesätyöt on tosi jees.
Varsinkin jos palkka on hyvä ja työ suht mukavaa.
Mulla on juuri tällainen tosi jees-paikka.
Mutta hieman helvetillisiä hetkiäkin on..
Tästä alkaakin Kesätyön helvetilliset hetket osa 1:
Olin liukuhihnalla pakkaamassa tuotteita eräänlaisiin astioihin.
Koneeseen tuli kuitenkin jokin vika, eikä niitä astioita tullut minun hihnalleni.
Pieni paniikkihan siinä iski, kun minulle oli kerrottu, että koko kone pysähtyy jos koneen toiseen päähän ei mene pakattua tuotetta. Luulin jo pelastuneeni ja pyysin tuotelaarin toisella sivulla työskentelevältä rouvalta noita pakkausastioita, sillä omat hätävarani olivat loppu ja koneestakaan niitä ei tullut.
Minä: "Hei saisinko niitä kippoja? Multa loppui."
Rouva P:*vilkaisee minua ovelasti hymyillen*
Minä: *heilutan käsiäni* "Heeeeei! Annatko niitä kippoja!? "
Rouva P: *jälleen ovela vilkaisu*
Rouva P alkaa puhua hiljaa, hymyillen, jotain vieressä olevalle tyypille.
Minä: "Hei!! Anna niitä kippoja!"
KONE PYSÄHTYY.
Rouva P: "Ei ne oo kippoja.. ne on rasioita." plus sellainen pää vinossa holhoava ja pilkallinen hymy.

AAARGH.
Niin, että kuulit kyllä kun pyysin niitä kippoja , mutta et sitten antanut niitä etkä vastannut mitään!

Myöhemmin Rouva P tuli vielä sanomaan, että ei hän mulle nauranut mutta se sana kippa oli vaan niin hauska. Toki korjasin tätiä ja sanoin kyllä, että kippo enkä kippa. Kippo oli Rouva P'n mielestä vielä hauskempi.
En viitsinyt alkaa kovistelemaan tätiä.
Jos en tarvitsisi rahavuoria joita tuosta työstä tililleni vyöryy, niin olisin todennäköisesti tehnyt yhden hengen ulosmarssin tai jotain mikä olisi sillä hetkellä ekana tullut mieleen.

diagnoosi.

kaikki oireet viittaa siihen, että mulla on
ei niin lievä
eikä vasta aluillaan oleva..
sitoutumiskammo.

Ennen en oo ajatellut asiaa mitenkään negatiivisessa valossa enkä pitänyt kammoa mitenkään ongelmana.
Mutta onhan tämä vähän kuin että ahtaanpaikankammosta kärsivä olis hissipoikana.
Joskus oon ennenkin sanonu, että oon sitoutumiskammoinen, mutta nyt oon ihan varma ja tosissani.

Random questions flying in and out of my head..

Miksi kanan nahasta ei valmisteta laukkuja tai kenkiä? Nahka on nahkaa. Ja hyvin harva tahtoo kanapihviinsä tai pullaansa nahkaa.

Miksi kissa kierii saalistamansa hiiren päällä? Minä en ainakaan kierisi pizzassa..Tai ananaksessa. En missään mitä itse söisin. Mutta ehkä siinä voisin kieriä mitä juon... Hmmm.

Miksi lihapiirakka maistuu mahtavalta emmentalin,kolmen HK'n tuorejuustolla täytetyllä lihapullalla ja HK'n ohuen ohuilla kanaviipaleen kanssa täytettynä?

Onko Erä-koiralla (SMC Hoodrats) niin iso pilottitakki, että sen sisään voisi piilottaa erään eräkoiraan?

Mikä saa needyn kaverin hankkimaan omaa elämää, oma ahaa-hetki vai toisen toiminnallaan viestittämä
ilmoitus?

Mistä johtuu, että tunnen paranoiaa ja harhakuvittelen kun olen yksin?

Kuka osaisi kertoa salaliittoteorioiden paikkaansa pitävyyden? Ihan sellasta kansainvälisten kuin oman pikku maailmansakin salaliitot auki olis niin hienoa.

Miksi USA'an ei voi enää matkustaa risteilyaluksella? Vai oliko se Titanic nyt muka niin failure? Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet tuskin olis samaa mieltä.

Eikö tunteita muka oikeasti voi mitata? Voihan niitä arvioidakin! "Vihaan sua ihan kympillä!" tai "Sä oot kasin arvonen" (eli viehdätyksen määrä jonka toinen toisessa synnyttää)..

Miksei urheilu/liikunta ole pakollista kaikille? Jos kerran veroja maksetaan, siks että ihmiset vois hyvin. Ja jos kerran ihmisille sanotaan, että liikunta vähentää mm. ylipainoa yms niin miksei liikunta sitten ole pakollista? Entäs terveellisesti syöminen? Monessa asiassa olen sitä mieltä, että välimuotoja ei ole montaa. Ihmisiä ei pidä rajoittaa tai sitten pitää olla tosi tiukat säännöt. Vapaus ihmisille.  Eiköhän uskovaiset kristitytkin tukis tätä ajatusta, kun Raamatussa kai sanottiin, että ihmisille annettiin vapaa tahto. Vapaa!Kenenkään ei tarvis maksaa toisten huonoista päätöksistä.

Mitä tarkoittaa uni, jossa menin töihin ja siellä pomo ilmoitti, että alaa vaihdettiin nyt vähän, että nyt valmistamme Halloween-pumpkineita valmiiksi ilostettuina ja veistettynä. Pomo esitteli työmaan. Iso liikuntahalli, jossa jo innokkaimmat juoksivat kaiverretut vaaleat kupritsat päässään huutaen. Pomo selitti, että jokainen kurpitsa testattiin niin , että se työnnettiin päähän ja sitten juostaan edes takas kentällä ja sen vieressä(ei seinää ei mitään) olevalla nurmella iloisesti huudellen ja kiljahdellen. En suostunut työhön joten minut yritettiin vangita. Pääsin karkuun, mutta petturi-työkaverit ilmiantoivat minut. Minut teljettiin hämärään kuulusteluhuoneeseen, missä minulle esitelttiin elokuvia, jotka kehottivat rikoksiin. Sitten minut yritettiin saamaan haluamaan tekemään niitä ja sitten minua kuullusteltiin asiasta ja minut yritettiin saada tunnustamaan haluni rikkoa lakia.

Miksi minulla on nälkä ja uni vaikka nukuin n. 9h(mikä on 3h enemmän mitä työviikon aikana..) ja olen syönyt jädeä, ainakin litran Coca-Cola Zeroa,jugurttia ja ainakin litran vettä ja lihapiirakan emmentalilla ja kanaviipaleilla ja lihapullilla sekä Hot Rod-sipsejä.

Miksei Suomi voisi muuttua kalifornialaisemmaksi? Sää voisi olla edes 200päivää MAHTAVA ja ihmiset iloisempia ja sosiaalisempia? Haluan pian takaisin San Diegoon. Ruokaa, vaatteita, elokuvia, paikkoja ja lämpöä sekä rakkautta<3

He's just so into mustaches.

Onko kukaan muu ikinä joskus edes hetken nauttinut Dr.Phil -ohjelman katselusta?
Minä olen.
Joskus ne aiheet on jänniä ja ihmiset hulluja tai vain viihdyttäviä.
Pari kertaa ollut vaan yksinkertaisesti hyvännäköinen vieras.
Enemmänkin saisi olla niitä silmänruokia siinä ohjelmassa..

..varsinkin nyt kun Oprah leikkasi Dr.Philin viikset pois!

Minuutin hiljaisuus Dr.Philin viiksille.

Haluan.

Oma kämpän.
Just nyt ja heti.
Yksi huone,keittiö ja WC/Suihku riittää.
Toivottavaa olisi tietenkin, että ois pesukoneet ja jääkaapitkin. Edes pesukone vaatteille. Voin olla syömättä kylmää kotiruokaa mutten pitää likaisia vaatteita.
Riittää niin täällä asuminen.

Jos en menekään opiskelemaan vielä.
Jos teenkin töitä nyt kun niitä alkaa olla saatavilla.
Jos menenkin sitten vasta kouluun kun pääsen sinne mihin oikeasti haluan.
Alkanut iskeä tajuntaan, että ei kannata lähteä johonkin opiskelemaan vuodeksi jotain ookoota ja sitten jättää 2/3 opinnoista kesken..tai 1/3 jos pääsee vasta tokan uudelleen yrittämisen jälkeen unelmakouluun.

all the things WE said..

Joskus olen kuullut, että se mitä mies sanoo, vanhenee tunnissa.

Tuohon lausahdukseen tukeudun yhä useammin nykyään.
Vakuuttelen itselleni, että 'Se nyt ajatteli sillä hetkellä vaan silleen..ja siks se teki niin..' Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassakin. Jos herra X sanoo jotain mukavaa, voi aina vakuuttaa itselleen, että se on mies ja se juttu vanheni jo viikkoja sitten. Ja kun Herra M sanoo jotain mukavaa kännissä ollessaan, niin se vanhenee heti kun alkoholi häviää verestä. Myöskin silloin kun Herra Z lausahtaa jotain vähemmän hemaisevaa(Herra Z'n suusta harvoin muuta tuleekaan..) voi tilannetta rauhoittaa sillä, että no se oli kännissä (mutta ei herra Z'tä yleensä selvänä näekään..)! Voi toki myös olla, että en vain kestä ja usko, että kukaan voisi tarkoittaa sanojaan kun minua kehuvat.

Syitä miksi en usko minulle sanottuja complimentteja:
- kehuja on kännissä/sekaisin
- kehuja sanoo sen mielestäni vain siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja sanoo sen SELVÄSTIKIN siksi, että pääsisi vaakamamboilemaan
- kehuja on epämiellyttävä enkä halua pitää epämiellyttävistä (plus en voisi rehellisesti kehua toista takaisin jossei kehuttavaa ole!)
- kehuja on erittäin miellyttävä. Ehkä siis liiankin sulava, eli playeri, joiden palvelu ei ole lähellä sydäntäni.
- kehuja on oikeastaan ihan kiva, ehkä hyvinkin mukava mutten usko ansaitsevani tuollaista mukavaa seuraa tai epäilen, että kyseessä on veto/vitsi/tsoukki
- kehu ei vain yksinkertaisesti sovi minuun omasta mielestäni
- kehuja on massakehuja ja kehuu kaikkea ja kaikkia.

Miten (ainakin ) minut taas saa uskomaan ja vastaanottamaan kehut:
-toistoa,toistoa,toistoa! Jos herra A,B,C,G,Z,X,F,J ja T sanoisivat kehunsa muulloinkin kuin sen yhden ainoan kerran ja niin selvänä kuin sekaisin kuin kirjeellä/maililla/tekstarilla yms kuin kasvotustenkin. (Tosin liian sulavasti ei tätäkään saisi tehdä tai vaikuttaa playeriltä tai vonkaajalta jos valitsee vähänkin väärät sanat..) Vakuuttavuus vakuuttaa.
-puhuu muutakin kuin toisen ulkomuodosta. Harva nimittäin oikeasti haluaa täysin pinnallisen ihmisen, joka ei osaa keskustella mistään muusta kuin ulkonäöstä.

Toki kaikkeen sanomaan vaikuttaa myös KUKA sen sanoo.
Kun hieman humalassa oleva yli 40-vuotias, ei puoleensavetävä turkkilaismies kuiskuttaa(lue: kähisee) baarin terassilla korvaan "Mä haluan sua ja mun kaveri haluaa sun kaveria.. mä haluun sua.." tarkoittaa loppujen lopuksi vain, että hän haluaa minua. Mutta jos joku mahtava tyyppi sanoo sen ihan ääneen kännissä tai ei, niin se tarkoittaa loppujen lopuksi kaikkea mitä vain sen haluaa tarkoittavan. Tai ainakin sen, että hän haluaa minua.

Ja kun noin 40v kuviksen opettaja kehaisee:"Olet niin valokuvauksellinen. Voinko ottaa susta kuvan?". Ei sitä pidä mitenkään inhottavana tai ainakaan välttämättä outona ja asiattomana. Mutta kun oman isän ystävä haluaa kuvata sinut ylhäältä,alhaalta,sivulta ja takaa että edestä niin puun alla kuin hänen asuntoautonsa edessä että sängylläkin, alkaa iho mennä kananlihalle ja silmät laajeta sitä mukaa kun paniikki leviää päästä varpaisiin.
Ja kun ystävän entinen poikaystävä pyytää rannalle istumaan kanssaan, se tuntuu oudolta ja joutuu melkein väkisinkin kieltäytymään. Vaikka toki voi suostuakin, mutta miehen entinen suhde on kuitenkin vaikuttanut päätökseen jo ennen kuin oma vuoro vasta edes tuli. Ja kun taas puolituttu mies, joka on tuore isä, mutta ei silti seurustele lapsensa äidin kanssa pyytää sinua elokuviin tai jonnekkin, kyllähän sitä alkaa miettiä niitä asioita, joita miekkosesta jo tietää. Jokaisen historia todellakin määrittelee meidät. Näytämme usein siltä mistä imemme vaikutteita ja mitä lappaamme sisäämme tai missä olemme käyneet.

Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia samoihin asioihin niin kauan kuin olemme erilaisia.
Jos kaikki näyttäisimme Megan Foxeilta ja kaikilla meillä olisi sama historia, ei ihmisten ja toisen sukupuolen kanssa kommunikointi olisikaan enää yhtään haastavaa.
Ja sitten ehkä koittaisimme keksiä uusia haasteita, ehkä poiketa kaavasta ja blondata hiukset tai ns. kääntyä lesboksi. Kun tarpeeksi moni kyllästyisi haasteettomuuteen, tuloksena olisi nykytilanne. Joka ei oikeastaan ole edes paha.

Mistä nytkin olisin kirjoittanut, jos kaikki miehet olisivat Orlando Bloomin, Russell Brandin, Johnny Deppin ja Cam Gigandetin sekoituksia? En olisi ainakaan valittanut.

Oma mielipide

Olen ostanut viimeisin 7pvän aikana 3 paria uusi kenkiä.
1. Vanhat saapikkaat. Sellaset cowboyt. Melko lyhyet vaalean ruskeat/cognac.
2. Uudet alle varrelliset, kirjaillut ruskeat bootsit.
3. Kamelin väriset korkkarit 13cm korolla.

Miten kanssaeläjäni kommentoi näihin..
1."No ainakaan ne ei maksanu paljoo.. mut käytäks sä muka noita?" Ehm, ostin ne just ja niiden käyttöaste tullaan vasta näkemään. Pidetään peukkuja..-.-
2. "Mitkä noi on? Ai mä katoin et ne oli harmaat.." Taidamme siirtyä värien opiskeluun tai optikolle..
3. "No huh huh! Miks sä tollaset? Nyt et nää mitään ku kaikki jää tissien alle." Ehkä inspiroiduin siitä kun sanoit, että näytän maksulliselta? Tai ehkä vaan halusin uudet kengät ja tykästyin näihin? Ja anteeksi, että olen nainen.

Kommentit toki jatkui vielä jotenkin, mutta pääasia on, että yhtään kehun sanaa ei tullu. Ei yhtäkään.
Ja eilen kun tulin kotiin niin ainut kommentti oli, että oho onks kello muka jo noin paljon? Vissiin totuttu, että tuun myöhään kotiin.

dramaroyalties

Se, miten miesten käytös voi muuttua päivästä toiseen ei ikinä lakkaa ihmetyttämästä mua.
Vaikka kyllä naistenkin käytös muuttuu, mutta siihen onkin monia hyviä ja päteviä syitä.
Miehillä syy usein on kuitenkin vaan, että heistä tuntui siltä ja sitten käytös muuttui.
Ja jokainen nyt tietää millä (suurinosaainakin) miehet ajattelee ja tuntee.



Jotkut kuulemansa asiat tahtoo uskoa, vaikka tietää, että nyt puhuu joku muu kuin sydän.
Joskus taas ei tahdo uskoa joitain asioita, vaikka tietää, että nyt on tosi kyseessä.
Ja silloin tällöin taas ei oikein tiedä, että millä taas on ajateltu ja miten siihen pitäisi suhtautua.
50-50 mahdollisuudet onnistua.


Aina väitetään, että naiset ovat vaikeita, mutta ei todellakaan pidä paikkaansa.
Miehet ovat ihan yhtä vaikeita.
Ja kun kaksi vaikeaa kohta syntyy draamaa. Luonnollista, meant-to-be draamaa.
En suostu tai halua uskoa siihenkään, että löydän vain itseni aina dramakingien läheltä.

Suoraan kysyminenkin on joskus liian vaikeaa.
Plus se masentaa kun tajuaa, ettei tajua toista.
Mutta toisaalta, eivät ihmiset aina tajua itse itseäänkään.

Joskus tulee luotua itsekin draamaa melkeimpä väkisin ja sitten joutuu ihmettelemään, että mitäs nyt.
Tällä hetkellä drama on kyllä ihan yllätyksenä tullutta ja sen alkulähteestä ei ole mitään hajua.
En edes tiedä olenko mitenkään yhteydessä koko syntyneeseen draamaan alunperin vai olenko vain varastanut itselleni siitä osan, että saisin velloa siinä kun ei ole muutakaan tekemistä?
Ehkä. Ehkä ei.
Taaskin mahdollisuudet osua oikeaan ovat 50-50.
Enkä uskalla edes arvata.
Joten lisää draamaa.